Tammikuussa 2021 elämäni muuttui ja pääsin pääkaupunkiin Vilnaan kotihoitoon. Kotihoitopaikassa on toinen koira ja kissa ja tykkään olla täällä tosi paljon. Olen alkanut rentoutua ja luonteeni pääsee esiin. Minulla on eroahdistusta, kuten lähes kaikilla entisillä hylätyillä tarhakoirilla. Olen kevyt hyppäämään ja pääsen ikkunalaudalle vahtimaan naapureita. Totuttelen ajamaan autossa, mutta tähän mennessä en oikein tykkää autokyydeistä ja olen usein pahoinvoiva. Sisäsiisteys on aika lailla hanskassa, mutta muista, uudessa perheessä joudut aloittamaan monta asiaa taas alusta, mukaan lukien siisteyden. Lapset ovat kivoja. Elämä kerrostaloasunnossa sujuu ja lenkkeilen hihnassa oikein tyylikkäästi. Aluksi, kun tulin tänne, minulla oli paha korvatulehdus, joka hoidettiin kuntoon. Toinen silmäni on pienempi kuin toinen, mutta se tutkittiin ja ei siinä minun silmässä ole mitään vikaa.
Olin maaseudun hylätty koira ja tietenkin sain vahinkopennutkin kaiken lisäksi. Minut tuotiin tarhalle pentujeni kanssa ja kun kaikki pentuni olivat tarpeeksi vanhoja löytämään omat kotinsa, niin minulle kävi tämä lottovoitto ja pääsin kotihoitoon. Onneksi näin koronakaranteenin aikana tosi moni ihminen tekee töitä kotonaan, niinkuin kotihoitajani. Hänellä on ollut monia tarhakoiria ja -kissoja kotihoidossa ja hänen oma koiransa on iloinen seurasta.
Perheeni saisi olla aktiivinen, urheilullinen perhe ja toinen koira perheessä olisi mahtava juttu, koska rakastan koiraseuraa. Kissat ja lapsetkin on kivoja.