Olen saanut oman kodin 12.2019 ♥
Minut tuotiin tarhalle elokuussa, en edes halua kertoa miten pahasta paikasta. Minut oli sidottu johonkin aitaan ja ihmiset kiusasivat minua. He koputtivat minua nenään jollain makkaranpalalla ja nauroivat, kun yritin ottaa kiinni makkarasta. Härnäsivät. Olin nälkäinen ja hämmentynyt ja he kiusasivat minua ruualla. Oli heidän onnensa, että olen tällainen kiltti nallekarhu. Ensin ne ihmiset eivät halunneet antaa minua eläinsuojelijoille, vaan sanoivat, että jotkut muut ihmiset toivat minut pihalle ja sitoivat aitaan. Että olin siinä vain väliaikaisesti. Onneksi nuo tytöt eivät luovuttaneet, vaan tulivat takaisin ja löysivät minut siitä kaiken roskan keskeltä yhä vain aidassa kiinni.
Olen niin iso ja vahva, että yksi tarhan työntekijä päätti tehdä minusta projektikoiransa. Minulle olisi vaikea löytää kotia, jos olisin iso ja vahva ja sitten vielä villi. Pääsin asumaan tarhan toimistoon ja minun kanssa on lenkkeilty ja leikitty nyt jo kolme kuukautta. Olen tosi fiksu.
Ensin kun näin polkupyörän, villiinnyin ihan kokonaan. Sitten kun olin nähnyt niitä pyöriä kolme, niin menin niiden ohi ihan rauhassa. Niin fiksu minä olen. Ensimmäisen kerran eläinlääkärillä tarvittiin kolme tyttöä pitämään minusta kiinni, mutta toisella kerralla istuin vain ihan rauhassa ja annoin sen eläinlääkärin pistellä.
Olen ystävällinen ja rakastava ja olen suhtautunut tyynen rauhassa kaikkiin tämän tarhan tytön päähänpistoihin. Olen käynyt hevostallilla, tutustunut lapsiin, kissoihin ja muihin koiriin. Koulutukseni on hyvällä alulla, mutta tarvitsen vielä paljon lisäoppia. Uudella omistajallani saisi olla kokemusta isoista koirista ja halua tehdä kanssani työtä.
