Kuulumisia tarhalta 23.10.2026
Olen ollut kohta melkein 1,5 vuotta tarhalla, eikä kukaan ole kiinnittänyt minuun, herkkään pieneen soopelin näköiseen haukkuun sekä minuakin arempaan ystävääni, samassa aitauksessa asuvaan Tanaan, mitään huomiota.
Adoltiomahdollisuutemme arkoina koirukulkureina alkavat käydä yhä haastavammaksi. Minun haasteeni on arkuuden lisäksi ikäni, ystäväväni Tanalla taas on merkittävä arkuus. Emme voisi kuvitellakaan, että joku upea ja sydämensivistynut empaattinen pääjalkainen voisi ottaa hoteisiinsa meidät kaksi arkuliinia, ja kokonaiset neljä tassuparia! Siksi olen adoptoitavissa myös erikseen.
Pariadoption taustalla on usein ”yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta”-ajatus, eli usein toinen pariadoption koirista pärjäisi paremmin ilman toisen seuraa kuin se toinen. Meidän osaltamme olen se hieman reippaampi osapuoli, jonka kylkeen Tana takertuu. Meillä tällaista periaatepäätöstä pariadiotiosta ei ole tehty, mutta sellainen olisi todella toivottavaa kaikkien niiden ihmisten mielestä, jotka olemme tavanneet. Tarhalla käynyt vapaaehtoinen esitti huolensa siitä, että kuinka minuun voimakkaasti leimaantunut Tana pärjäisi, jos joku adoptoisi minut.
Viime aikoina sieltä Suomesta on kuulunut kummia. Nimittäin mahdoton on tehty mahdolliseksi, kun pariadoptiota on toteutunut jopa kaksin kappalein ihan vastikää. Kaksin aina kaunihimpi!
Minä Odinas olen kaikessa arkuudessani hieman reippaampi kuin Tana. Kun suomalainen vapaahetoinen tuli tarhallemme, otin kontaktia ihmiseen omalla vaatimattomalla tavallani. Saatoin tulla häkissä kiinnostuneena viereen ja heiluttaa häntääni. Vaikka olen arka, saattoi tämä vapaaehtoinen kuitenkin kevyesti rapsuttaa minua ja hakeuduin jopa viereen. Itseasiassa olisin halunnut mennä oikein lähelle, mutta rohkeuteni ei antanut myöten.
Arkuuteni kanssa pientä kehitystä on kuitenkin tapahtunut tarhalla, vaikkapa vain vauvan askeleita. Lähdin jopa lenkille tämän vapaaehtosen kanssa ja kävelin hyvin hihnassa. Vapaaehtoinen rapsutti rinnasta ja leuan alta. Ja minähän nautin. Tietenkin hiljaa. Yksi merkki nautinnostani oli pieni hännänheilutus. Kiinni jäin!
Olisiko jossain turvallinen kotipesä, jossa voisin vihdoin huokaista ja toipua elämän tuomista rasituksista? Yleensä kaltaisemme reipastuvat kohisten kotioloissa, jos joku antaisi siihen vain mahdollisuuden.
Ps. Katsohan uusin videomme alta. ♥
21.11.2024
Elämäni alkaa tosiaan valitettavan järkyttävistä olosuhteista. Minut ja muutama ystäväni on löydetty Pasvalysin alueelta eräältä pihalta. Olosuhteet olivat kammottavat: koiria lyhyissä metalliketjuissa keskellä roskavuoria. Kaikki siinä paikassa oli epäterveellistä, vaarallista ja ahdistavaa. Onneksi maailma kantaa päällään myös mukavia ihmisiä, jollaisten avulla pääsin tarhalle turvaan.
Menneisyyteni takia olen aina alkuun hieman varautunut vieraita kohtaan, mutta kun tunnen oloni turvalliseksi, näytän ystävällisen ja iloisen puoleni. Rakastan huomiota ja osaan olla leikkisä tuttujen ihmisten kanssa. Olen luonteeltani lempeä, rauhallinen ja todella suloinen koira. Oikea herrasmies! Vaikka minua onkin pelottanut välillä kovasti, en ole osoittanut aggressiota ihmisiä tai muita koiria kohtaan.
Olen tarhalla asuessani paljastanut sen, miten upea koira minusta tulee, kunhan minua lähestytään kärsivällisyydellä ja lempeydellä. Minulle sopisi koti, jossa on kokeneita ja kärsivällisiä ihmisiä. En ole koskaan asunut sisällä talossa, joten moni asia tulisi minulle uutena. Tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Koirakaveri kotona olisi iso tuki ja turva. ♥
