Hoitotäti sanoi, että minun pitäisi tulla näille sivuille kodinetsijäksi ilman veljeäni Scoobya. Oltiin täällä yhdessä ja veli vei kaiken huomion.
Meidän äiti Pluke on myös täällä kodinetsijänä ja hän on noin 47 cm ja 12 kg ja me ollaan vähän äidin näköisiä, mutta ei kuitenkaan ihan. Me olllaan enemmän maastonakkeja. Lapsuus kului siellä maaseudun pihalla juostessa ja oli tosi kylmä. Hyvä, kun meidät tuotiin tarhalle. Meitä oli seitsemän veljestä, kuvittele miten paljon. Kaikki muut löysi kodin kotimaastamme Liettuasta, paitsi me jäätiin vähän kuin ylimääräisiksi. Ei sen takia, että meissä olisi mitään vikaa, näin vain aina käy, kun on paljon pentuja tarjolla adoptioon. Päästiin kotihoitoon helmikuussa.
Minulla on niin paljon tunteita. Jos joku täällä perheessä istuu sohvalle, niin olen aina kyljessä kiinni. Muut koirat käy moikkaan ihmistä ja lähtee touhuamaan, minä haluan kaiken rakkauden. Kyljessä kiinni oleminen ei usein riitä, kiipeän ihan naaman päälle. Olen liikuttava pehmopoika.
Rakkauden tunteet vaihtuvat vartioimiseksi, kun pihalle tulee vieraita. Osaan haukkua tosi komealla äänellä kaikille vieraille. Olen kuitenkin päässyt sosialisoinnin alkuun ja olen jo uteliaan ystävällinen vieraille ensimmäisten haukkujen jälkeen. Olen asunut täällä koirien kanssa ja kissat jätän täysin rauhaan.
Olisi niin kiva, jos löytäisin perheen, joka rakastuisi minuun ja juuri minuun. Paksuun masuuni, rajattomaan rakkauteeni. Perheen, joka opastaisi minua tielläni ihmisen parhaana ystävänä ja kotikoirana.