Minut tuotiin keväällä turvakotiin yhdessä emoni Pandutėn sekä sisarusteni Tikon, Kokon ja Vukiksen kanssa. Vaikka kukaan ei voinut enää huolehtia meistä, piti emomme meistä parhaansa mukaan niin hyvää huolta kuin vain kykeni. Emomme onkin jo löytänyt sieltä Suomesta kodin, mutta me pirpanat porhallamme perästä, sillä olemme vihdoin valmiita matkustamaan ja valloittamaan sylit ja sydämet siellä Suomessa.
Meillä on paljon sukunäköä veljieni kanssa, mutta mainittakoon, että kasvoin pentueen isoimmaksi pennuksi (ja mielestäni komeimmaksi). Olen kuulemma aktiivinen, hauska, leikkisä ja sosiaalinen nuori koirakaveri. Rakastan ihmisiä. Lapset eivät lainkaan hirvitä minua, vaan pikkuihmiset ovat mielestäni vallan mainioita leikkikavereita. Tulen myös hyvin toimeen muiden koirien kanssa.
Hartain toiveeni olisi päästä oman ihmisen kainaloon ennen talvipakkasia. Hyvässä lykyssä näkisin vielä joskus muuta perhettäni siellä Suomessa ♥