Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Pepe nyk. Alma

5.3.2022

Kun ihminen katsookin minua, niin kellahdan selälleni ja kerjään masurapsuja. Höpsö pikkukoira.

Olen ihan tavallista tavallisempi maaseudun hylätty koira. Yksi niistä sadoista, jotka elävät Liettuan maaseudulla pihalle unohdettuna. Kunnes tuodaan tarhalle.

Yksi meidän unohdettujen koirien piirre on se, että kun me saamme maistaa ihmisen läheisyyttä, niin mikään rakkaus ei riitä meille. Haluamme ihmisen läheisyyttä 200 %:n innolla. Se on liikuttavaa, surullista ja ihanaa samalla kertaa. Se on niin palkitsevaa kaikille rescuekoiraa hankkiville perheille. Usein perheet kertovat saman tarinan. Kun he ovat ottaneet rescuekoiran, niin heillä on sellainen tunne, että koira todella rakastaa heitä. Kiintyy, seuraa, takertuu. Näyttää kaikin tavoin kiitollisuutensa. Ehkä se on hölmöä koiran inhimillistämistä, mutta ei se ole paha juttu. Perheen kiitollisuus.

Olen sopiva koira rauhalliselle perheelle, sellaiselle, joka saa minua luottamaan itseeni ja pysymään neljällä jalallani, rohkeasti, uteliaasti. Tulen toimeen muiden koirien kanssa, mutta ihminen on minun rakkauteni numero yksi. Isossa koiralaumassa en saisi tarpeeksi tarvitsemaani huomiota.