Äitikoiralle syntyi kolme vahinkopentua ja omistajat hermostui. Ne halus päästä meistä eroon. Apuun juoksi eläinsuojelijat ja ne oli tosi tiukkoja.
”Me ei auteta teitä löytämään koteja pennuille, ellette anna äitikoiraa steriloitavaksi”. Arvatkaa onko tämä kauhean pelottavaa sanoa, kun ainoa mitä nuo eläinsuojelijat haluaa tehdä, niin on ottaa meidän kaikki syliinsä ja juosta kauas pois meidän omistajien luota. Mutta ne ei voi tehdä niin. Ne ei voi ottaa meitä pentuja ja jättää meidän äitikoiraa vastuuttomien omistajien luokse, jolloin uusia vahintopentuja syntyy takuuvarmasti.
Tilanne on ihan järjetön. Ihmisten mielestä narttukoiran sterilointi on paha juttu, luonnonvastainen juttu ja kärsimys koiralle. Vahinkopentujen jatkuva syntyminen ja pentujen tappaminen ja hylkääminen mitä julmimmilla tavoilla on sitten heidän mielestään parempi vaihtoehto. Pennut säkkiin ja jokeen, säkkiin ja roskiin, autoon ja heitetään kauas pois jollekin pellolle tai metsään.
”Kallista vielä, tuo sterilointi”, sanovat vastuuttomat omistajat.
Eläinsuojeluyhdistyksen porukka vetää syvään henkeä ja sanoo omistajille, että me maksamme kaiken, haemme koiran, viemme eläinlääkärille, steriloimme ja sen jälkeen kaikki on hyvin ja vahinkopentuja ei synny. Uskokaa.
Tilanne on aina kauhun tasapainoilua. Jos omistajat suuttuu ja sanoo, että menkää sitten pois, emme anna äitikoiraa steriloitavaksi ja teemme pennuille mitä haluamme, silloin ollaan pulassa, uskokaa vain. Se on kauhea paikka eläinsuojelijoille, jos tietää, että kun kääntää selkänsä, niin me pienet suloiset pennut lähes varmasti joudutaan tuhoon. Ei pennut ole syyllisiä siitä, että vastuuttomat ihmiset ei huolehtineet äitikoirasta ja pennut pääsi syntymään ei-toivottuina tähän maailmaan.
Pennut haluaa leikkiä, nukkua, syödä, rakastaa ja kasvaa turvassa ihmisen parhaaksi ystäväksi. Pennut haluaa niin vähän tässä maailmassa.
Älkää pelästykö, eläinsuojelijat on ovelia. Useimmissa tapauksissa äitikoira saadaan leikattua. Joskus pitää odottaa, että omistajat olisi tarpeeksi humalassa. Joskus pitää vaan riidellä. Joskus pitää hakea äitikoira ja pennut salaa pois. Kaikki keinot on sallittuja.
Minun tapauksessa omistajat suostuivat äitikoiran leikkaukseen ja sisarukseni löysivät heti omat kodit. Minä pääsin väliaikaiseen hoitokotiin.
Täällä en tiedä MITTÄÄN siitä, mitä pelottavaa minulle olisi voinut tapahtua. Tällä hetkellä olen innostunut sohvatyynyjen pureskelusta. Ihan kuin ikäiseni riiviöpennun tuleekin.
Olen luonnostani siisti tyttö, enkä ole ikinä pissinyt vauva-aitaukseeni. Vieraat ihmiset pelottavat minua, mutta parin haukahduksen jälkeen lähden uteliaasti tutkimaan ja tutustumaan.
Osaan kulkea remmissä. Nukun yöt tosi hiljaa, kunnes perheen äiti herää ja kuulen hänen askeleensa. Silloin aloitan hurjat haukuskelut. Yritän jahdata kissaa, mutta yleensä kissa voittaa. Rakastan muiden koirien kanssa leikkimistä. Perheen 20-vuotias poika on hoitanut minua monesti, kun muu perhe on matkoilla ja olenkin hänen paras ystävänsä. Me mennään useasti päivässä ulos leikkimään lumeen ja istun hänen niskan päällä sohvan selkänojalla katsomassa televisiota.
Sellainen Peppi Pölyhuisku minä olen. Tarvitsen oman, rakastavan loppuelämän kodin.