Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Persikelis nyk. Rollo

19.3.2022

Olen sellainen superiloinen ja energinen kaveri, joka rakastaa ihan kaikkia ihmisiä ja koiria.

Olin sellaisen Lentvaris-kylän yhteinen koira. Kuljeskelin ympäri kylää ja paikalliset tykkäs minusta. He päästivät omat koiransa vapaana leikkimään kanssani. Minulla oli paljon koira- ja ihmisystäviä.

Usein joudun kuitenkin vain makailemaan yksikseni tienpielessä. Näin kului viikkoja. Jotkut ihmiset soittivat tarhoille, mutta tarhat oli aika täpötäynnä koiria eikä kukaan oikein pystynyt tarjoamaan minulle suojaa. Kyllähän se syksy niin meni, mutta kun tuli kylmempi niin tämän yhden tarhan ihmiset vihdoin ajoi hakemaan minut pois. Ei heilläkään niin kovasti ollut tilaa. Hylättyjä koiria on paljon.

Pääsin kuitenkin tarhan ulkokoppeihin ja minulle se oli ihan ok juttu. Mukavat tytöt tulevat ulkoiluttamaan minua ja leikkivät kanssani. Saan myös hyvää ruokaa joka päivä, mitä ei aina tapahtunut kadulla eläessä. Tytöt kertoivat, että minut pitää madottaa kunnolla ja sitten rokottaa ja sitten vähän sen jälkeen pääsisin sisähäkkeihin ja sieltä varmaan omaan kotiin. Joku kastrointikin olisi tulossa, mutta en minä siitä huolehdi.

Yhtenä päivänä täällä kävi kaksi suomalaista, Liisa ja Jaakko. Jaakko oli tosi mukava ja vietti kanssani pitkän ajan leikkimällä ja syöttämällä nameja. Katso videosta miten hienosti opin antamaan tassua! Tällaisia juttuja ihmisten kanssa voisin tehdä vaikka kuinka.

Lisää uutisia

Heippa kaikki kaverit siellä ruudun takana.
Minä saavuin omaan kotiin Suomeen 6.7.2019 ja tämä uusi elämä on aivan mahtavan ihanaa. Minulla on kuitenkin nyt ikävä tilanne ja joudun vaihtamaan kotia.
Omistajastani tuntuu, ettei hän ole riittävän hyvä koiraihminen, vaikka minä olenkin asiasta eri mieltä.

Lenkillä ollessa käyttäydyn vähän huonosti, kun olen niin innoissani, että en osaa oikein kävellä normaalisti, vaan otan kiinni remmistä ja yritän taluttaa ihmistä. Haluan moikata kaikkia vastaantulijoita.

Meidän luona on käynyt ihan koirakouluttajakin ja ovat opettaneet minulle, miten tulisi nätisti kulkea lenkillä ja olen jo alkanutkin hoksaamaan, mistä on kyse ja tykkäänkin kulkea, nuuskia pensaita ja katsella maisemia. Toki edelleen välillä vähän intoilen, mutta kuten kouluttajakin sanoi, niin hiljaa hyvä tulee.

Minulle on myös välillä rankkaa, kun ihmiseni lähtee kotoa. Ikävöin hänen perään ja saatan vähän ulistakin, mutta tähän kouluttaja sanoi myös, että kyllä se siitä, pikku hiljaa. Haukun enää noin 15 minuuttia ja sitten rauhoitun ja odotan ihmistäni oven edessä.
Olen kuulemma todella taitava ja nopea oppimaan. Minusta voisi kuulemma olla vaikka millaiseen harrastukseen ja tottelevaisuuskouluihin ja vaikka mihin.

Rakastan muita koiria. En vahdi ruokaani ja olen oppinut sisäsiistiksi. Olen kulkenut omistajani kanssa junassa ja autossa ja kaupungilla ja vaikka hyörin ja pyörin hermostuneena, niin selvisin kaikesta taas yhtä kokemusta rikkaampana. Hissiin menen kuin ammattilainen. Osaan istua ja antaa tassua. Minusta on tehty kokeet antibiooteille resistensseistä bakteereista ja olen ihan puhdas.

Olin mukana Pet Rescue Finlandin järjestämällä Tassua toisen eteen -kävelylläkin ja oli mahtavaa kulkea yhdessä muiden koirien kanssa ja käydä kahvilassa ja moikata ihmisiä. Käyttäydyin siellä todella hienosti ja sain paljon kehuja.

Etsin siis perhettä, joka haluaa touhuta kaikkea kivaa ja on oikeasti valmis antamaan aikaa ja panostamaan harjoitteluun minun kanssa, niin koirakoulussa kuin yhdessä perheen kesken.
Toista kertaa en halua vaihtaa enää kotia.

Odotan sinua!