Yksi yleinen paikka, mistä hylättyjä pentuja löytyy, on sellaisten vanhojen neuvostoaikaisten kerrostaloalueiden ulkorappujen alta. Usein pennut asuvat rappujen alla ilman emokoiraa. Voi vain ihmetellä, mistä me pennut sinne rappujen alle tullaan.
Asukkaat eivät joskus edes näe meitä, kuulevat vaan pientä vikinää. Me ollaan usein ihan peloissamme eikä uskalleta tulla ulos. Onneksi asukkaat soittavat paikalle eläinsuojeluyhdistyksen porukkaa.
Joskus on aikamoinen työ ryömiä rappujen alle pimeään ja likaiseen loukkoon ja yrittää pelastaa pieniä ja arkoja pentuja. Paha juttu on myös se, että kun emokoiraa ei ole, niin ei päästä steriloimaan emoja ja varmistamaan, että meitä vahinkopentuja ei enää syntyisi. Usein meidän emon omistaja ei vaan steriloi koiraansa, vaan säännöllisesti heittää vahinkopennut tälleen kerrostalon rappujen alle, roskiin tai ties minne.
Minä olen Persi, juuri tällainen rappujenaluspentu. Minut vietiin kotihoitoon maalaistaloon, jossa juoksen vapaana kissojen, kanojen, koirien ja lasten kanssa.