Pipa

Kuulumisia kotihoidosta

Moikka kaikille täältä kotihoidosta! Matkustin Liettuasta Suomeen maaliskuun puolessa välissä. Pari ensimmäistä päivää ujostelin kovasti, mutta sen jälkeen olen edistynyt harppauksin tässä kotikoirahommassa! Alussa säikähdin helposti äkkinäisiä liikkeitä ja ääniä, mutta kotihoitajani mielestä tämä on vähentynyt huomattavasti. Annan hänen nykyään katsoa televisiotakin rauhassa, koska tiedän ettei sitä tarvitse pelätä.

Sisätiloissa olen oppinut hakemaan huomiota ja silityksiä. Annan mielelläni käsitellä ja silitellä joka puolelta. Öisin olen jopa saanut nukkua viekussa. Kuulkaa, sellaista luksusta ei Liettuassa kuunaan nähty! Mitään hoitotoimenpiteitä ei ole yritetty tehdä, mutta koskeltu korvia ja tassuja sekä katsottu hampaita. Hyvin menee, sen voin kertoa!

Remmissä en ole oikein välittänyt kulkea, mutta täällä on tullut harjoiteltua. Kotihoitajan mukaan kuljen hienosti. Kävelen mieluummin taluttajan takana, enkä oikeastaan rynni edelle. Viime päivinä olen keksinyt kirmata sängyn alle, kun pitäisi laittaa valjaat. Ulos on kuitenkin mukava lähteä. Ulkoilen aina kaveri mukanani, parinani jompikumpi kotihoitoon tulleista poitsuista, jotta oppisin heiltä näitä koirien juttuja. Aitauksessa olen saanut olla muutaman kerran vapaana ja silloin tullut sisälle ongelmitta. Kuulemma tarkoituksella roikun aina hihnan perässä, että harjoitellaan oikein kunnolla. Ollaan lenkkeilty samassa tutussa miljöössä eikä olla lähdetty vaikeuttamaan sitä uusilla paikoilla. Tässä on pienelle tytölle aika paljon muutoksia ja opittavaa!

Minulta saattaa välillä lirahtaa pissa tai törähtää torttu sisätiloihin, mutta kenelläpä ei? Olen kuitenkin aika lapsi vielä. Useimmiten osaan tehdä ulos ja taito varmasti vahvistuu entisestään. Vahdin hieman ruokaa muilta koirilta, paitsi siskoltani Pepeltä.

Ihanteellisin koti minulle sijaitsee rauhallisella alueella – mieluiten omakoti- tai rivitalossa. Haukun jonkin verran ulkoa tulevia ääniä, mutta eihän sitä tiedä, jaksanko jatkaa sitä kuinka pitkään.

Tarhalla maaliskuussa 2024

Minä olen Pipa ja kotini on tällä hetkellä Siauliu Letenelen koiratarhalla. Olen muuttanut tänne vain kuukauden vanhana pikkupirpanana vanhempieni kanssa. En siis tiedä paremmasta kuin arjesta koiratarhalla. Toisaalta, en myöskään tiedä mistään huonommasta! Minusta on pidetty täällä hyvää huolta ja vatsani on ollut täysi. Tärkeimmät ovat siis olleet hoidossa.

Täällä tarhalla ei oikein tule oppineeksi kotikoiran taitoja. Minua ja siskoani Pepeä lykästi, sillä matkustamme Suomeen kotihoitoon maaliskuun 16. päivä. En oikein vielä tiedä, mitä sellainen kotihoito tarkoittaa, mutta pian se selviää. Sen verran meille kerrottiin, että siellä saadaan opetella, millaista on elää kotikoirana Suomessa.

Mitä taitoihini tulee, niin pidän vapaana juoksemisesta! Silloin koen olevani rohkeimmillani ja itsevarmasti lähestyn esimerkiksi ihmisiä. Saan aina ulkoilla vapaana tarhan pihalla. Joskus minut puetaan haalareihin ja niihin laitetaan jokin naru kiinni. En ole tottunut sellaiseen ollenkaan. Nautin varovaisesti rapsutuksista, mutta ihmisen kosketus jännittää minua vielä kovasti. Olen sellainen arkajalka ujopiimä, joka tarpeen tullen jähmettyy. Käsittely on tällainen tilanne. Tulevalla kodillani tulee olla realistiset odotukset minua kohtaan. Myös vanhempani ovat arkoja, joten luonteessani on hyvin todennäköisesti myös geneettistä arkuutta. Täytyy ymmärtää, ettei minusta luultavasti ikinä tule sellaista sosiaalista kaikkien kaveria, jota niin usein koirien ehdottomana hyveenä pidetään.

En sovi kenenkään ensimmäiseksi omaksi koiraksi, vaan kodilla tulee olla kokemusta rescueiden ja arkojen koirien kanssa toimimisesta. Ympäristön tulee olla rauhaisa eikä minua siksi anneta lapsiperheeseen. Olen kasvanut koirien kanssa, joten tarvitsen myös tulevaisuudessa rohkean koiran antamaa tukea ja sympatiaa. Onhan sinulla siis leikkikaveri minua odottamassa?

Ujon koiran luottamuksen saavuttaminen on sellainen kunnianosoitus, jota kuka tahansa ei saa. Saavun ensin kotihoitoon opettelemaan suomalaisen koiran elämää, mutta sitten voisimme kyllä tutustua toisiimme. Miltä se kuulostaa? Tulet sitten tapaamaan minua kotihoitopaikkaani sovitusti ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.

Video 1.