20.7.2022

Ihastuttava sydäntenmurskaaja Pipas etsii omaa kotiaan. ♥

Karkea toffeen värinen turkki, kauniit suklaasilmät, päätä sekä häntää koristavat tummat turkkihapsut ja lempeät luppakorvat. Se olen minä, Pipas.

Minut löydettiin keväällä kuljeskelemasta läheisestä kylästä. Tarhan työntekijät ottivat minut suojaan turvakodille ja alkoivat selvittämään, josko minulla olisi jo ennestään omistaja, perhe ja koti, mistä olisin vain huonolla tuurilla päässyt eksymään omille teilleni. Tarhan henkilökunta on ”metsästänyt” meidän yksinäisten seikkailijoiden mahdollisia perheitä jo niin kauan, että minunkin omistajieni nimet ja osoite selvisi melkoisen nopeasti. Niin sanottu eksymiseni perheestäni ei kuitenkaan tainnut olla vahinko, sillä tarhan työntekijöiden otettua yhteyttä omistajiini, he vain kylmästi ilmoittivat etteivät enää halua minua. Niinpä jäin siis tänne tarhalle, sillä entiseen kotiini minulla ei enää ollut paluuta.

Vaikka jokainen koditon koira särkee tarhan työntekijöiden sydämen, on kuulemma todella hyvä, etten palautunut takaisin vanhaan perheeseeni, joka ei selvästi osannut arvostaa kerrassaan valloittavan ihanaa luonnettani. Hoitajani kuvailevat minua todella ystävälliseksi, iloiseksi, hellyydenkipeäksi ja ihmisrakkaaksi nuoreksi mieheksi, kuka on aina valmis rapsuttelutuokioon tai kävelylenkille. Nuoresta iästäni ja epäonnisesta menneisyydestäni johtuen minusta on kuulemma aika-ajoin huomattavissa lievää ujoutta ja arkuutta, mutta ihmisten kärsivällisyydellä, rakkaudella ja tuella olen selvinnyt tähän asti hienosti kaikista hieman jännemmistäkin uusista tilanteista.

Avoimen ja sosiaalisen luonteeni ansiosta voisin soveltua melko monenlaiseen kotiin. Minulle tärkeintä olisikin vain päästä sellaiseen perheeseen, jossa saisin olla mahdollisimman paljon osana kaikessa normaalissa arjessa; tarkoitti se sitten ruoanlaittoa, juoksulenkkejä, sohvalla makoilua, pyykinpesua tai rauhallisia iltakävelyitä ilta-auringossa. Tahtoisin vain tietää ja tuntea, millaista on olla rakastettu perheenjäsen. ♥