Olen kotoisin Vabalninkaksen pienestä kaupungista Biržain kunnallispiiristä. Asustelin siellä omistajani ja 14 koiran kanssa. Ei ole mitenkään harvinaista, että täällä saattaa samassa huushollissa olla tusina koiria ja toinen samanlainen kissoja. Täällä kun on hieman vapaampi kasvatus ja usein meitä ei steriloida ja niinpä meitä on hetken kuluttua kahden sijaan useampi. Omistajamme kuoli ja me jäimme asumaan taloon, kun ei meillä muutakaan paikkaa ollut. Omistajan poika kävi vain ruokkimassa meitä.
Asuimme kammottavissa olosuhteissa likaisessa talossamme. Oli meillä katto pään päällä ja juotavaa, mutta olisin mieluusti asunut ulkona enemmin. Pet Rescue Finlandin vapaaehtoiset kävivät katsomassa meitä kesällä -22 ja järkyttyivät nähtyään kotimme. Haju talossa oli niin voimakas, että he eivät pystyneet olemaan sisällä kauaa. Olimme luultavasti tylsyyttämme repineet täytteitä huonekaluista ja lattiat olivat lian ja virtsan peittämät. Omistajan poika pyysi apua yhdistykseltä ja niinpä he alkoivat kuumeisesti etsiä meille tarha- ja kotihoitopaikkoja. Minä pääsin lopulta Mazas Draugaksen tarhalle odottamaan omaa kotiani.
Muutama kaverini oli jo päässyt Suomeen omiin koteihin ja minullakin kävi tuuri ja pääsin Suomeen kotihoitoon. Olen nyt tovin ollut täällä hyvässä hoidossa ja valmis etsimään omaa kotiani. Olen iloinen ja reipas koira ja tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa. Oli sitten kyse toisista koirista tai ihmisistä, olen ystävällinen kaikille. Tulen toimeen myös lasten kanssa. Hoitajani mukaan olen lähes kuuro tai sitten minulla on vain hyvin valikoiva kuulo. Silmäni ovat myös sumeat, joten en näe enää niin hyvin kuin nuorempana. Olen myös oppinut sisäsiistiksi täällä kotihoidossa.
Tykkään repiä papereita ja pallolla osaan vähän leikkiä. Myös muiden koirien kanssa on kiva peuhata. Ulkona ohitan muut koirat rähisemättä, haluaisin vain mennä moikkaamaan kaikkia. En varsinaisesti ole sylikoira, mutta viihdyn kyllä, jos minut nostaa syliin. Olen hieman haukkuherkkä äänille, joten kerrostalo ei ehkä ole ihanteellinen paikka minulle.
Minuun voi sovitusti tulla tutustumaan kotihoitopaikkaani Klaukkalaan. Minusta olisi myös mukavaa, jos kotona olisi minua odottamassa kiva kaveri. Olen helppo ja kiltti koira ja sovin varmasti monenlaiseen perheeseen. Pääsisinkö Jouluksi kotiin? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.