Asuin maaseudulla ketjun päässä koirankopissa, minä, nuori energinen koira, Minulla ei ollut edes kaulapantaa, vain sellainen narunpätkä kaulan ympärillä. Omistajani, vanhempi herrasmies, halusi antaa minut tarhalle. Tarhan ihmiset ajoivat paikalle ja kuten aina, pitivät paljon kiukkua ja surua sisällään nähdessään miten asuin.
Omistajani varmaan päätteli että nämä ihmiset ovat aika varakkaan näköisiä ja miksi ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja näkisi vähän vaivaa taloudellisen tilanteensa parantamiseksi, joten hän pyysi koirasta 50 euroa.
Tiedätkö miten paljon uusi koira maksaa tullessaan tarhalle? Ihmiset, jotka hylkäävät koiransa tarhalle eivät mieti sitä yhtään. Tarhat pitävät huolta siitä, että koira saa madotukset, rokotukset ja tietenkin, aina, huolehtivat steriloinnista/kastroinnista. Tarhat ovat ottaneet vastuukseen sen, että meitä hylättäviä koiria pitäisi olla mahdollisimaan vähän ja jokaisen pennun pitäisi syntyä odotettuna ja toivottuna koirana. Sitten ruokinta ja kaikki muut mahdolliset eläinlääkärinkulut. Tarhoilla on myös työntekijöitä, sillä ihan vapaaehtoisvoimin ei voi hoitaa paria sataa koiraa. Vapaaehtoiset ovat sellaisia, että he tulevat kun haluavat ja kääntävät kylkeä sunnuntai aamuisin kello kuudelta, vaikka nälkäiset koirat eivät ymmärrä mitään viikonpäivien tai sääolosuhteiden päälle. Koirat on hoidettava joka päivä.
Tarhan ihmiset olivat ajaneet melkoisen matkan hakemaan minua, joten tuo yllättävä hintalappuni ei heitä kovasti ilahduttanut. Minun jättämiseni sinne pihalle pyykkinaru kaulassa ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Loppujen lopuksi hintani saatiin tingittyä 20 euroon ja omistajani pääsi onnellisena lähikauppaan ostoksille ja minä koiranen tarhalle.
Olen upeaa raakamateriaalia, josta saat rakkaudella ja kouluttamisellla hienon koiran. Kaiva lenkkitossut sieltä kaapin perästä pölystä ja lähdetään yhdessä juoksemaan!