Olen samalta pihalta kuin Floja, pikkuinen koira, joka löysi kodin Suomesta. Olen vähän vanhempi kuin Floja, joten saatan olla Flojan äiti. Onneksi perhe antoi minutkin tarhalle. Taas yksi piha tyhjenee koirista, joista kukaan ei välitä.
Minulla oli 7 vahinkopentua ja onneksi pääsimme kaikki tarhalle. Viisi pentua löysi ihanat kodit kotimaastaan Liettuasta ja kaksi pentua jäivät jäljelle ja pääsivät Pet Rescue Finlandin kotihoitoon. Meidän kohdallaan kaikki onnistui hyvin.
Joskus perheet nimittäin eivät odota eläinsuojelijoita ja jakavat pennut tutun tutuille ympäri maaseutua. Se aina kirvaisee eläinsuojelijoiden mieltä. He sanovat perheille, että odottakaa, tulemme hakemaan äitikoiran ja kaikki hänen pentunsa, odottakaa vähän aikaa, kun tarhalle vapautuu tilaa. Joskus perheet eivät odota. Voimme vain kuvitella, että pennut joutuivat maaseudun perheisiin ketjun päähän ja tyttökoirat alkaisivat taas synnyttää vahinkopentuja. Juuri tämä pitäisi estää. Jos pennuista puoletkin on tyttöjä, niin vuoden kuluttua maaseudulla on taas vähintään 20 vahinkopentua ja jos heitä ei saada turvaan, niin tämä luku moninkertaistuu ajan kanssa.
Lohdutuksena on se, että tänä vuonna eläinsuojelijat ovat saaneet kymmeniä pentuja turvaan ja steriloineet kymmeniä äitikoiria. Suomalaisten, teidän, lahjoitusrahoilla keväällä heti ilmojen ja koronatilanteen salliessa järjestetään sterilointiprojekti maaseudun koirille. Kilpajuoksussa eläinten hyväksi, kyllä me voitetaan.
Minä, maaseudun vaatimaton pikkukoira, olen aivan ihana luonteeltani. Varovaisen rohkea, heti valmis ystävyyteen ihmisen kanssa, niin kiitollinen rakkaudesta ja huomiosta. Nyt olisi minun aikani päästä asumaan sisätiloihin ihmisen parhaana ystävänä.