Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Pocius nyk. Pocu

15.3.2022

Olen aina nenä maassa, enemmän kuin keskivertopennut. Siinä olisi hyvä vinkki jollekin, joka haluaisi harrastaa minun kanssa Nose Workkiä tai jotain muuta kivaa nenäpuuhailua.

Minä ja sisarukseni löydettiin metsästä oikein hienoon muovikoriin pakattuna. Huomaa, ei muovikassi eikä joku rämä pahvilaatikko. Oikein siisti laatikko. Oltiin ihan sinttejä, kun meidät oli sinne tungettu. Onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka tykkää kävellä metsässä. Sellaiset ihmiset löysi meidät. Mitä sinä tekisit, jos löytäisit metsästä laatikollisen koiranpentuja?

Me kaikki päästiin ihan heti kotihoitoon, koska tarha on vähän vaarallinen paikka rokottamattomille koiranpennuille. Parvovirus vaanii ihan joka ovenkulmassa. Meistä tehtiin söpöt kuvat ja me kaikki löydettiin omat perheet ihan heti.

Minun perhe ei pitänyt minua kauaakaan ja toi minut tarhalle just ennen joulua. He sanoivat, että vuokraisäntä ei haluakaan koiria sinne asuntoon missä he ovat. Tulikohan pikku valhe? Olinko minä kasvanut pienestä söpöstä pennusta omituisen isoksi teiniksi? Sen takia vain mietin, että yleensä kun koiria annetaan adoptioon täältä tarhalta, niin ihan vakio kysymys adoptioperheille on, että miten asutte, voiko asuntoon tuoda koiraa, mitä vuokraisäntä sanoo? Eli minun ihmiset olivat sanoneet että joo, saa tuoda koiria ja nyt sitten kuukautta myöhemmin ei saakaan? Tyhmä valhe.

Kaikeksi onneksi minun ei silloinkaan tarvinnut jäädä tarhan häkkiin, vaan pääsin taas kotihoitoon. Kaksi sisarusta, joista toisen nimi on Zivile, ottivat minut vuorotellen hoidettavaksi. Tykkään Zivilestä, kun hän aina vie minua hauskoihin paikkoihin ja kouluttaa minua. Hänellä on kyllä ihan pelottava kissa, joka aina komentelee ja sähisee. Olen kuulemma kissakoulutettu. Sitten hänellä on vanhuskoira, joka on ihan kiva. Olen aika rento, tasapainoinen, hyvähermoinen poika.

Tammikuussa pääsin tosi kivalle pihalle leikkimään tosi monen koiran kanssa. Vähän pelkäsin niitä pikkusinttejä, jotka murisivat minulle, mutta loikkasin sivuvasempaan ja jatkoin leikkejä vähän kivemman koiran kanssa. Siinä pihalla sitten Zivile ja toinen ihminen juttelivat minusta ja niille tuli sellainen mieli, että voisinko etsiä kotia Suomesta?

Sitten ihan hassu juttu, portin takana käveli nainen hienon saksanpaimenkoiran kanssa ja pysähtyi jutustelemaan. Hän kysyi, että kenen kasvattajan saksanpaimenkoira minä olen? Eikö ollut hassua, minä, laatikkoon hylätty sekarotuinen ja tuo nainen luuli minua saksanpaimenkoiraksi. Olen siis komea, vai?

Kotihoidossa koirasta opitaan aina hiukan verran enemmän kuin jos koira asuisi tarhalla. Niinpä minusta osataan sanoa, että rakastan nuuskimista.

Olen muuten sisäsiisti. Opin siistiksi kuulemma ihan hurjan nopeasti. Koska olen fiksu.

Mites olisi, koti Suomesta?