Tulin tänne Penkta Kojan tarhalle erään kylän pihalta 30 muun koiran kanssa, mm. Puga ja Hanoveris. Ensin meidät vietiin kunnalliselle tarhalle, jossa voimme oleskella vain kahden viikon ajan. Jos kukaan ei meitä tule hakemaan, joudumme lähtemään pois. Onneksemme pääsimme kaikki tänne. Meitä samalta pihalta hylättyjä täällä edelleen riittää, vaikka tarhalle tulosta on jo lähes vuoden verran.
Olimme tullessamme erittäin ujoja ja arkoja. Emme osanneet kulkea hihnassa ja pelkäsimme kaikkea uutta, niin ihmisiä kuin paikkojakin. Istuimme vain vierekkäin nurkassa toisistamme turvaa hakien. Mutta rakkaus ja aika on tehnyt tehtävänsä, joten katso videosta miten paljon olen kehittynyt noista päivistä.
Kehuvat nyt minua täällä erittäin lempeäksi, rauhalliseksi ja rakastettavaksi tytöksi. Olen todella ystävällinen niin aikuisille kuin lapsillekin, ja pohjimmiltani haluan vain olla rakastettu. Halailut ja rapsutukset totisesti pelastavat päiväni. Videosta näet, ettei minulla ole mitään toisia lajitovereitanikaan vastaan. Minulla on vanha jalkavamma, joka on operoitu. Täällä on epäilty, että se on syntynyt yhteenotosta auton kanssa. Koska vamma oli jo vanha ennen operaatiota, en vieläkään käytä jalkaa samoin kuin ennen onnettomuutta. Mutta pärjään sen kanssa oikein hyvin, eikä siinä ole kipuja.
Viereltäni on jo niin monet koirat lähteneet uusiin koteihinsa, mutta minua ei ole kukaan täällä Liettuassa halunnut. Voisiko jollakin siellä Suomessa löytyä sydämestä minun kokoinen palanen, että vihdoin minäkin pääsisin ikiomaan kotiin, jossa olisi minua rakastava ihminen ♥