Etusivu / Adoptio / Kotiutuneet / Puple nyk. Paula

10.3.2022

Olen vähän ujo, vaatimaton tarkkailija.

Olihan minullakin oma koti. Panevezyksen kaupungin keskustassa, kerrostalon asunto, jossa lähes kaikki asukkaat viettävät aikaansa alkoholin ja toivottomuuden keskellä. Synnytin 9 pentua ja omistajani soittivat eläinsuojelijat paikalle. Onneksi. Nyt minulla on mahdollisuus etsiä parempaa elämää. Videolla näet vähän millaisissa oloissa asuin ennen. Omistajillani ei ollut mitään tietoa siitä, miten koiraa tulisi hoitaa. Ulkoilutin itse itseni, kun avasivat oven, niinhän ne vahinkopennutkin saivat alkunsa.

Perusluonteeni on rohkea ja olen utelias kaikesta uudesta. Niin paljon normaalia koiranelämää on minulle uutta!

Terkkuja täältä kotihoidosta

Minun elämäni muuttui hetki sitten, kun omistajani joutui tekemään ison päätöksen ja luopumaan minusta. Ehdimme yhdessä olla kesästä 2020 alkaen, mutta niin se on, ettei koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Oli todella surullista hyvästellä ihana perheeni, mutta se oli oikea päätös kaikkien kannalta.

Pääsin kotihoitoon ja täällä olikin minulle paljon uutta ja ihmeellistä. Asuin aikaisemmin ainoana lemmikkinä ja nyt kaverinani on sekä koiria, että kissoja. Minulla on mennyt täällä ihan hurjan hyvin ja on ollut kivaa tutustua muihin koiriin, kun en aikaisemmin tavannut koiria kuin vain silloin tällöin lenkeillä. Kissojenkin kanssa tulen kivasti juttuun, mutta toki en ehkä olisi heidän kanssa kaksin ihan heti. Tykkään kovasti istuskella sylissä ja nukun mielelläni sängyssä ihan vieressä. Lenkillä kävelen hienosti, mutta välillä innostun vetämään jonkin hyvän hajun perässä.
Kynsien leikkuu on vähän pelottavaa, mutta varmasti senkin opin jos harjotellaan ihan hitaasti. Eikös vain.
Edellinen omistajani sanoi, että lenkillä jotkin koirat herättävät minussa jonkin inhoreaktion ja alan murista, mutta toisten luokse haluaisin niin kovasti mennä leikkimään ja tekemään tuttavuutta. Tykkään samoilla metsissä ja rauhallinen asuinalue voisikin olla minulle mieluisempi kuin ihan kaupunki. Täällä hoidossa tykkään puuhastella muiden koirien kanssa ja kaveri olisi ihan kiva uudessakin kodissa, mutta ei pakollinen.

Toivon perheeltä kuitenkin koirakokemusta ja ei lapsiperhettä, koska ahdistuin, kun vieras ihminen tuli käymään ja yritti moikata minua. Olisi hienoa, jos perhe osaisi tutustuttaa minut uusiin ihmisiin rauhallisesti ja minulle paras olisi, jos voin mennä moikkaamaan uutta ihmistä sitten, kun minusta tuntuu, että olen siihen valmis.

Terkkuja jälleen kotihoidosta

Niin se aika vierii ja minä tyttönen olen alkanut leikkimään perheen kissojen kanssa, kun koirakaverini eivät ole oikein enää leikki-ikäisiä. Meillä on kisujen kanssa huisin hauskaa ja välillä he tulevat hakemaan minua leikkimään, jos en itse ole vielä hokannut, että uusi touhuhetki pitäisi jo aloittaa.
Me ollaan käyty paljon kävelyillä ja arvatkaa vaan, kun näin lähipellolla yhtenä sumuisena päivänä peuroja. Piti ihan supertarkkaan katsoa, että mitä ihmettä ne oikein ovat ja olisin niin mielelläni halunnut mennä vähän juoksemaan niiden perään.

Ollaan harjoiteltu uusien ihmisten tutustumista ja se on mulle edelleen pelottava juttu. Jos minua ei huomioi ollenkaan ja saan omaan tahtiin tulla tutustumaan, menee kaikki kohtuu hyvin ja saatan uskaltaa lopulta ottaa herkkujakin mutta, kun mua huomioi tietoisesti pelästyn herkästi. Tarviin siis paljon aikaa totutella uuteen. Edellinen perheenikin sanoi, että tutustuminen mulla vei aikaa, mutta sitten kun tutustun, niin tykkään tosi paljon ihmisestä. Omasta perheestäni pidän ihan hurmuisesti ja jos jään yksin saatan vähän ikävöidä perään.

Toivon edelleen kotia, joka olisi rauhallisella alueella (ei kaupungissa), mieluiten omakotitalo tai rivitalo. Kerrostalossa saattaa olla liikaa hälinää. Aikuinen perhe, jossa ei lapsia ja on koirakokemusta, jotta voidaan opetella yhdessä uusiin ihmisiin ja muihin koiriin tutustumista.
Koirakaveri sopii myös, koska tykkäisin leikkiä ja kissakaverikin on kiva, jos se kissa ei vaan pelkää koiria.

Täällä mä oottelen.