Meidän mummo tykkäsi kävellä pihalla ilman kenkiä. Sen jalat oli ihan likaiset ja iho kova kuin korppu. Päässä sillä oli huivi, kun se viipotti pihalla edestakaisin lehmää lypsämässä tai rikkaruohoja kitkemässä. Mummo oli niin kiireinen, että se ei huomannut, kuinka sen navetan seinään sidotut tyttökoirat tuli tiineiksi ja synnytti pentuja. Mummo huomasi kyllä, kun lehmä vasikoi, mutta jotenkin siltä meni ihan ohi, että yhtäkkiä pihalla juoksi jo melkein 15 koiraa. Ei se oikein osannut laskea, kuinka monta pentua pihalla juoksi, eikä se huomannut, että kaikilla koirilla oli kirppuja, likaiset korvat ja tosi pitkät kynnet. Kesällä kun pitää tehdä kovasti työtä, että saadaan vihannekset kasvamaan ja talteen talven varalle. Mitä muuta mummo söisi talvella yksinäisessä mökissään ilman juoksevaa vettä tai sähköä?
Mummon kylillä asuva tyttö soitti eläinsuojeluyhdistykselle, että veisi ylimääräiset koirat pois. Eläinsuojeluyhdistyksen väki olisi halunnut viedä kaikki koirat pois. Mitä sinä teet koiralla, joka istuu yksinään ketjun päässä pihan perällä? Mummo ei suostunut antamaan kaikkia koiria. Hän sanoi rakastavansa niitä kovasti ja joskus jopa otti sitä ihan pientä karvapalleroa sisällekin. Mummojen rakkaus on kummallista. Ei se tarkoita ruokaa eikä korvien putsausta eikä eläinlääkärikeikkoja eikä edes rapsutuksia.
Minun äitsykki on iso ja komea tiikerinvärinen koira. Minut vietiin pois sieltä pihalta muiden pentujen kanssa ja kuulemma ne ihmiset sopi jotain sellaista, että jotkut suomalaiset maksavat kaikkien tyttökoirien steriloinnin, että pentuja ei enää pääsisi syntymään. Mummo ei oikein olisi halunnut sitä, mutta kun hänelle kärsivällisesti kerrottiin, että kohta pihalla on taas kymmeniä koiria ja mitäs sitten tehdään, niin sanoi, että tehkää vaan.
Minun kotihoitopaikka oli melkein kuin meidän oma mummon koti. Paljon tilaa, paljon muita koiria ja paljon vapautta juoksennella pihalla. Erona oli se, että meitä vietiin eläinlääkärille ja hoidettiin ja saadaan ihan oikeaa koiranruokaa. Nyt kelpaa aloittaa koiranelämä!
Minä olen pihan pennuista vilkkain ja rohkein. Kun tulin kotihoitopaikkaan, niin kiipesin heti sellaiset jyrkät portaat navetan ullakolle, kun ajattelin siellä saisin rauhassa ottaa nokoset ja tutkia paikkoja. Olin heti kuin kotonani enkä ujostellut ketään. Istun autossa kiltisti ja hiljaa ja eläinlääkärissä olin ihan kiltisti, kun minuun pisteltiin kaikenlaisia neuloja.