Kuulumisia 7.12.2023
Löysin rakastavan ja ihanan kodin Suomesta, mutta palaudun nyt täysin itsestäni riippumattomista syistä etsimään uutta kotia. Tapauskohtaisesti sovellun monenlaiseen perheeseen ja kotiin, kunhan ihmiseni on luotettava ja varma opastaessaan minua elämässä. Olen energinen, joten koti hyvien lenkkimaastojen lähellä olisi poikaa. Voisin hyötyä aidatusta pihasta, jossa saisin touhuta vapaasti, mutta ei se välttämättömyys ole kunhan pääsen muuten purkamaan energiaani lenkeillä ja aktiviteeteilla. Leikkisästä ja reilusta koirakaverista saattaisin hyötyä. Koska olen jo menettänyt monta ihmistä rinnaltani, etsin sitä yhtä ja ainoaa paikkaa, jonne saan vihdoin tehdä kotini loppuiäkseni.
Kuten arvata saattoi ja uudessakin kodissanikin se huomattiin, olen vastustamattoman rakastettava tapaus. Nuoresta iästäni huolimatta minussa on kokemusteni tuomaa kypsyyttä ja viisautta. Olen jo osoittanut lyhyessä ajassa, että oppimishaluni ja keskittymiskykyni ovat timanttiset ja parasta mitä tiedän on touhuta yhdessä ihmiseni kanssa. Muutamia uusina opittuja taitoja minulla onkin jo hallussa, kuten ”katso”, ”istu” ja ”maahan”. Mahdollisesti voisin tulevaisuudessa jopa harrastella jotain aktiviteettia ihmiseni kanssa. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että olen nuori ja kotikoiran elämä Liettuassa on erilaista kuin Suomessa. Siksi esimerkiksi hihnakävelyä, kontaktia ja ohituksia on kanssani Suomessa treenailtu ja tarvitsen osaavaa ja varmaa turvaa hihnan toiseen päähän. Lenkeillä on myös syytä laittaa töppöstä toisen eteen, koska vauhtini on välillä melkoinen.
Olen sosiaalinen luonne ja luultavasti tulisin toimeen monenlaisten karvakaverien kanssa. Sisäsiisti olen ollut alusta asti. Sisätiloissa olen rauhallinen, haen kontaktia ja mielellään seurailen ihmisten touhuja. Tulen kärsivällisesti ja nätisti odottamaan ulos lähtöä ja pujautan itse kuononi valjaisiin. Jos jään yksin niin hetken aikaa itkeskelen ihmiseni perään, mutta olen kyllä nopeasti lopettanutkin. Pelko menetyksestä lienee tällä taustalla varsin ymmärrettävä ja siksikin reaktioni on tähän mennessä ollut varsin kohtuullinen. Joillekin kerrostalon äänille olen saattanut haukahdella, mutta en ylenpalttisesti. Parhaat torkut otan silloin, kun ympärilläni on elämää, rakkaat ihmiseni touhuilevat omiaan ja saan kuunnella heidän tuttua, turvallista pulinaansa.
Mikäli aiemmin ei tullut selväksi, niin olen tosiaan ihmisen paras ystävä. Eli hellyyksiä vaadin myös siinä ominaisuudessa. Jakaisin vaikka herkkutikkuni, jos ihmiselleni se vain maistuisi, muutoin tyydyn syliin, runsaisiin pusutteluihin ja kaikenlaisiin hellyyksiin. Ihminen ja minä kuulumme yhteen siinäkin määrin, että mielestäni meillä on iltaisin yhteinen nukkumaanmenoaika. Jos ihmiselläni menee myöhemmäksi, luovutan ja siirryn nukkumaan itsenäisesti – toki huokaisen asiaan kuuluvasti, jottei jää epäselväksi, että valvominen ei ole hyväksi ja nukkumatin luo tallustellaan nimenomaan sen oman koiran kanssa.
Olen jo ottanut ensimmäisen, ison askeleen Suomeen ja minusta tiedetään nyt paljon enemmän kotikoirana. Edelleen jättäydyn luottavaisena sen varaan, että oma ihmiseni on juuri tällä hetkellä etsimässä minua elämäänsä. Kenties se ihminen olet juuri sinä?
Tarhalla ollessani
Aikoinaan olin yksi onnekkaista ja minulla oli ikioma perhe. Kuitenkin he päättivät, että minun hoitamiseni vie liikaa aikaa. Niinpä minusta tuli heille ylimääräinen perheenjäsen ja sain pakata laukkuni. Perhe etsi minulle uuden kodin, mutta Liettuassa hyvät kodit ovat kiven alla. Uudessa kodissani minua katseltiin kaksi päivää, jonka jälkeen minut heitettiin yksin kadulle. Onnekseni koitui tarhan ihmiset, jotka löysivät minut ja paikansivat alkuperäiset ihmiseni. He halusivat jättää minut tarhalle koittamaan onneani uuden kodin etsinnässä.
Tarhalla minua on kuvailtu suloiseksi ja leikkisäksi, hyvin rakkaudennälkäiseksi. Autossa olen kulkenut hyvin tottuneesti. Äkkinäiset liikkeet toisinaan säikäyttävät hieman, mutta turvallisen ihmisen opastuksessa olen hyvin nopeasti tottunut kaikkeen ja kokenut oloni varmaksi.
Epäonnen oikkujen jälkeen katson luottavaisesti tulevaisuuteeni, jonka täytyy varmasti olla elämäni alkua valoisampi.