Tarinani alku on melko tyypillinen liettualaisen koiran. Minut ostettiin pienenä suloisena pentuna, mutta kotikoiran oikeuteni heikkenivät sitä mukaan, kun kasvoin. Oikeastaan en edes saanut todellista mahdollisuutta kotikoiran elämään, sillä kun tein mitä pentukoirat usein tekevät eli pissasin lattialle ja pureskelin tavaroita, jättivät omistajat minut ulos ja kytkivät kiinni ketjuun.
Myöhemmin, kun omistajani erosivat, jäin miehen luo ulkoaitaukseen. Minusta ei pidetty huolta, joten nainen vei minut mukaansa kerrostaloon. Aluksi meillä oli vaikeaa, koska sisällä asuminen oli minulle stressaavaa ja outoa. Lopulta me kuitenkin totuimme ja minusta tuli koira, joka voi asua sisällä kerrostalossa. Todelliset haasteemme ilmeni voimakkaassa reagoinnissa toisia koiria kohtaan. Osoittautui, että olin liian vahva omistajalleni, joka ei pystynyt hallitsemaan ylivirittynyttä ja suurikokoista koiraansa. Lopulta nainen joutui luopumaan minusta raskain sydämin hyvämaineiselle Linksmosios pėdutės -koiratarhalle Klaipedaan.
Vaikka omistajani joutui luopumaan minusta, teki hän minulle tietynlaisen palveluksen totutettuaan minut kaupunkiasumiseen. Minulle sopii siis ainakin teoriassa koti kerrostalossa. Huomionarvoista kuitenkin on, että en pidä lainkaan muista koirista.
Kaupunkiympäristössä on vaikea välttää toisia koiria. Koska olen vahva ja osaan kiihdyksissäni vetää hihnasta nähdessäni muita koiria, voi minua olla vaikea hallita. Ihmisten seurassa osaan kulkea nätisti hihnassa. Mikäli päädyn asumaan kerrostaloon, tulisi liikunnan saantini turvata, koska olen suhteellisen aktiivinen seniori. Koirapuistokoiraksi minusta ei ole. Koska minussa on jotain arktista ja alkukantaista koirarotua, nauttisin suuresti viimeiset vuoteni ainoana koirana maaseudulla, jossa saisin lepuuttaa hermostoani ja viilentää kehoani nauttien ulkoilmasta. Aikuistalous olisi minulle paras vaihtoehto.
Luonteeltani olen erittäin ystävällinen kaikille ihmisille, mutta en tosiaan pidä lainkaan muista koirista. Tämä näkyy reagoinnistani muita koiria kohtaan. Tarhalla on muutaman kerran havaittu resurssien vartiointia. Kummatkin ominaisuudet ovat kuitenkin mitä tavallisimpia tarhakoiran piirteitä ja voivat muuttua ajan saatossa kotiympäristössä.
Olen isoksi koiraksi jo melko iäkäs, mutta tarhan ihmisen mukaan vaikutan paljon nuoremmalta. Komeaksikin on kehuttu. Kaiken kaikkiaan olen hieno koira kotikoirataustalla, joka on saanut suojapaikan hyvämaineiselta koiratarhalta, jossa on aikaa meille asukeille. Olisi kuitenkin hienoa saada nauttia viimeiset vuoteni kotikoirana rakastettuna perheenjäsenenä. Se olisi elämäni täyttymys.
Näkisitkö arvoa elämässä, jonka lanka ei ole enää niin pitkä, mutta joka on pahasti rispaantunut? Näkisitkö minut muutakin kuin syntymävuoteni kautta?
Minä en ehkä lupaa kanssasi kymmentä yhteistä vuotta. Lupaan kuitenkin jokaisen päivän, jonka saan. Lupaan uskollisen katseen, rauhalliset yhteiset hetket, onnellisen hännänheilutuksen, kun palaat kotiin, ja kiitollisuuden, jota on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä juuri sinun kodissasi saisin viettää elämäni arvokkaimmat ja rakkaimmat päivät. ♥
