Omistajani laittoivat minut koirankoppiin kiinni pyykkinarulla, kun olin pieni pentu. He sanoivat, että nyt tarkoitukseni olisi olla hurja vahtikoira ja haukkua siellä ulkona päivät yöt. Olin tosi yksinäinen, mutta yritin olla reipas ja urhea ja totella omistajiani. Heitä ei näkynyt ollenkaan. En edes tiennyt, että olisi normaalia, jos ihmiset toisi joka päivä ruokaa ja rapsuttaisivat.
Kasvoin isommaksi ja isommaksi ja naru kaulani ympärillä oli yhä samaa kokoa. Minua sattui. Onneksi naapurit eivät kestäneet enää katsoa, kun olin niin onneton. He kutsuivat viranomaiset paikalle ja minut vietiin pois. Eläinlääkäri leikkasi pyykkinarua kaulastani kahteen asti yöllä. Pääsin tarhalle ja juuri sen takiahan ihmiset rakastavat koiria, koska meidän rakkaus ja usko ihmiseen ei helpolla katoa.