Asuin alkoholisoituneen naisen luona maaseudulla koirankoppiin sidottuna.
Olihan minulla vähän aina tylsää yksin siellä kopin vieressä ja olisin kovasti halunnut, että omistajani olisi jättänyt alkoholin vähemmälle ja leikkinyt kanssani.
Eräänä päivänä omistajani lähti kaupungille ja minä sain itseni irti ketjusta ja lähdin omistajan perään. Vaikka omistajani oli alkoholisti, hän olin minun ainoa ihmiseni ja olin hänelle kovasti uskollinen. Juoksin 7 km Birzain kaupunkiin etsimään omistajaani. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa minua takaisin mukanaan.
Kylän ihmiset soittivat poliisille, kun kovasti pelästyivät tällaista isoa mustaa koiraa juoksentelemassa ja poliisit veivät minut eläinsuojeluyhdistyksen tarhalle. Minulla on hieno, iso tarha, jossa voin juosta vapaana, mutta kaikkein eniten kaipaan ihmistä.
Lisää uutisia
Tarhamme vapaehtoinen, jonka kanssa kävin ulkona usein, halusi kertoa hänen kuvauksen minusta, lyhyesti ja ytimekkäästi:
Reksas on tervejärkinen koira vaikka elänyt alkoholistin luona. Ei aggressioita, leikkisä ja oppii nopeasti. Ensin villi, sitten kun saa energiaa käytettyä esim. ulkoiluun, niin rauhoittuu ja keskittyy oppimiseen. Jos hänen Nora-sisko oli viekas kettu, niin Reksas on iso iloinen hölmö.
Reksas tarvitsee peruskoulutusta, jotta tietää mikä on oikein ja mikä väärin ja että ensimmäisenä ei tarvitse hypätä suoraan syliin.