Kuulumisia tarhalta 26.7.2025
Profiilini päivityksestä on kulunut melkein vuosi! Minä hiljainen tarkkailija täältä Mazas Draugas -tarhalla Birzain alueella Pohjois-Liettuassa se vain elelen vaatimatonta ja hiljaista elämääni. Ja jos saan olla ihan rehellinen, niin en ihan vieläkään tiedä, mitä mieltä olen ihmisistä. Täällä tarhalla en pääse oikein etenemään ihmisarkuuteni kanssa.
Pysyn mieluiten seinäruusuna kuin huomion keskipisteenä. Usein, kun joku tulee katsomaan meitä, mä pysyn mieluummin vähän taaempana, varjossa, kulman takana, mieluiten koppini perukoilla. Ihmiset kuitenkin kiinnostaa minua ja vakoilenkin heitä hieman varkain. Yritän ottaa mallia reippaalta kämppikseltäni, mutta toisin kuin hän, en rohkene mennä suoraan aidalle tuijottelemaan ja haistelemaan ilmaa, vaan saatan korkeintaan vähän kurkata aidan raosta ja jäädä mieluummin varjoihin. Minua lähestyttäessä vilahdan koppiin, mutta ei se tarkoita, etten huomaisi ihmisiä. Itse asiassa taidan salaa nauttia pikkaisen ihmisen huomioista ja niistä herkuista, joita heillä on usein annettavanaan. Harmillisesti heitetyt herkut menevät vaan nopeastii rohkean koirakaverin suuhun, sillä minä olen luonteeltani myös alistuva ja väistyvä.
En ole valmis pusuttelemaan tai istumaan sylissä. En vielä. Mutta kuuntelen, tarkkailen, mietin. Hyötyisin kuulema kovasti rauhallisesta aikuistaloudessa olemisesta mieluiten maaseudulla. Ja ehkä jonain päivänä – kun aika, paikka ja ihminen ovat oikeat, otan askeleen. Sitten toisen. Ja ehkä joskus tuun siihen viereen. Ihan omassa tahdissani tietenkin. Olisiko sinulla tarjota minulle arkuliinille sopivaa kokenutta kotihoitopaikka tai sitä paikoista tärkeintä, eli se ihan oikea loppuelämän koti?
Tarhalla
Päädyin tänne Mazas Draugasin tarhalle Pasvalysin alueen pienestä kylästä. Silloiset asuinkumppanini Snieguole ja Grafas ovat jo saaneet kodit Suomesta, ja nyt voisi olla minun vuoroni! Tarhan työntekijät saivat minut niin sanotusti kaupan päälliseksi yhdeltä pelastusoperaatiolta, jossa silloinen omistajani pyysi heitä ottamaan minut mukaan. Miehellä oli paljon koiria, ihan liikaa itseasiassa, eikä kaikille riittänyt ruokaa. Ei sillä, että meille olisi mitään kananrippeitä ihmeellisempiä pyritty antamaan.
Alkuni ei ollut paras kaikista. Se on johtanut sulkeutumiseen ja hiipivään ujouteen. Varautuneen kuoreni alla kuplii kuitenkin upea koira. Vaikka saatan aluksi vaikuttaa pelokkaaltakin, olen luonnoltani hellä ja utelias. Sydämeni on täyttä kultaa. Olen ystävällinen muille koirille ja lajitoverien tuki auttaisi minua varmasti ujouteni yli kohti tavallista kotikoiran elämää. Tämän vuoksi minulle etsitään ensisijaisesti kotia, jossa saisin ottaa koirakaverista mallia.
Toivoisin itselleni kokenutta koiraihmistä, joka ymmärtää ujon koiran tarpeita. Minun oman ihmiseni tulisi olla kärsivällinen, rakastava ja lempeä. Minun ohjaamiseni kohti kukkaan puhkeamista vie takuulla aikaa, mutta on sitäkin palkitsevampaa. Minusta olisi oivaksi ystäväksi sille, joka on valmiina iloitsemaan pienistä suurista kehitysaskelista kanssani. ♥

