Tosiasia on, että monet meistä tarhakoirista ollaan oltu jonkinlaisessa onnettomuudessa. Mieti itse, miten riskialtista koiralle on olla karkuteillä ja juosta vapaana.
Minä lähdin karkuun omistajani pihasta ja jouduin auton alle. Omistajani löysi minut, mutta hänellä ei ollut yhtään rahaa auttaa minua. Etujalkani oli pahasti loukkaantunut. Omistajani vei minut eläinlääkärille ja sanoi, että tehkää jotain, mutta minulla ei ole rahaa. Eläinlääkäri ei ollut erikoistunut leikkauksiin tai jalkaongelmiin, hän osasi rokottaa koiria ja tehdä muita ihan yksinkertaisia asioita. Niinpä tuosta eläinlääkärikeikasta ei ollut minulle mitään hyötyä.
Seuraavaksi omistajani toi minut tarhalle. Hän ei tiennyt ollenkaan mitä tehdä minun kanssani nyt, kun jalkani oli loukkaantunut, joten tarhalle tuominen vaikutti oikealta päätökseltä. Olen varmaan ollut yksi tarhan TOP 10 kalleimmista koirista, mutta eivät he siitä niin välitä. Pääasia on se, että he tekivät kaikkensa pelastaakseen jalkani. Nyt minulla on neljä jalkaa. Leikkaus ja sitten kuntoutus. He jopa löysivät ihka uuden koirien terapiauima-altaan ja veivät minua uimaan. Sain kotitehtäväksi jumppaohjeita, joita tarhan työntekijät noudattivat säntillisesti.
Minun pelastamiseni on vienyt paljon rahaa ja etenkin paljon työtä, monen rakastavan ja välittävän ihmisen työtä. Kaikeksi onneksi olen kultainen koira, kultainen luonteeltani. Aivan mahtava! En ole koskaan valittanut kipua, enkä koskaan osoittanut mieltäni. Joku saa minusta todellisen parhaan ystävän, upean koiran.