Minun sisko Rina pääsi Suomeen asumaan! Me ollaan sellaisia pentuja, jotka tultiin tarhalle ihan pieninä kirppuina roskiksesta ja jämähdettiin tänne. Rina lähettelee kovasti terveisiä ja hänellä on superihana ihmisperhe. Rina saa leikkiä muiden koirien kanssa, ulkoilla ja pääsee uima-altaalle uimaankin. Niin ihana perhe, että lähtivät kyselemään tarhalta, että mitä Rinan siskolle kuuluu ja onko hän jo löytänyt kodin.
Minä vastasin, että en ole löytänyt kotia enkä varmaan ihan heti löydäkkään. Olen nimittäin musta ja iso ja riehakas ja paikalliset ei oikein tykkää tällaisista koirista. Kerron ihan totuuden itsestäni. Koska olen aina asunut tarhalla, minä en ole oikein mikään kultturelli leidi. En osaa käyttäytyä hienostuneesti, enkä ole ikinä asunut ihmisen kotona. Mutta olen siitä ihan varma – koska olen koira – ihmisen huomio on ihan parasta mitä tiedän. Tekisin ihan mitä vain ihminen sanoo, jos saisin haleja ja koulutusta ja huomiota ja nameja. En voi heti luvata että osaisin käyttäytyä ja oppisin kaiken ihan heti tosta noin vain.
Siskoni Rinalla on hurjan hauskaa nakerrella nahkakenkiä ja hyppiä pöydille ja metsästää kissanruokaa, mutta anna meille tämä anteeksi, mistä me voisimme heti tietää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Sitä paitsi meillä on vuoden verran kertynyttä energiaa, kun tarhalla istutaan häkissä. Ulkomaailma on meille superhieno juttu ja me vähän villiinnytään, nuoria kun olemme.
Lisää uutisia
Ihan uskomatonta, mutta niin totta!
Minun ihana Rina-siskoni ilmotti, että hänen perhe ottaa minut kotihoitoon luokseen, jotta pääsen tutustumaan oikean koiran elämään ja pois tarhalta.
Pääsen etsimään omaa kotia Suomeen 3.3.2018.
En olisi ikinä uskonut, että minunkin ilonpäivä vielä koittaa. En joudukaan elämään loppuelämääni tarhalla, vaan pääsen nauttimaan kunnon lemmikin elämästä ja oppimaan kaikkea uutta ja hienoa.
Tietenkin vielä mahtavampaa olisi, jos pääsisi suoraan ihan ihka omaan kotiin, mutta en valita yhtään.
Tämä on jokaisen rescuen unelmien täyttymys ja sain juhlia sitä tarhalla!