Päädyin isäni tai veljeni Velvetaksen kanssa Penkta Kojan koiratarhalle, joka sijaitsee lähellä Kaunasin kaupunkia. Meidät löydettiin Upininkain kylästä, joka sijaistee Jonavan alueella Liettuan keskiosassa.
Paradoksaalisesti vanhan isäntämme jouduttua hoitokotiin, jäimme hoidotta. Noh, ei se hoito kaksista ollut tähänkään asti, mutta kuitenkin paikka, jota ennen kodiksemme kutsuimme, muuttui hiljaiseksi ja pimeäksi taloksi. Taloksi, jota olimme tottuneet katsomaan ulkoapäin, niin kesähelteillä, kuin talvipakkasilla. Taloa, jota yritimme vartioida olemattomilta ja keksityiltä uhilta. Taloa, joka ei enää tarvinnut meitä.
Olimme oman onnemme nojaan jätetyt ja omaan kotiimme hylätyt. Ainoa ääni talossa oli lehtien kahina tassujemme alla ja roinakasojen rämähtely, joiden päällä taiteilimme. Kun minut löydettiin, piilottelin varastorakennuksessa kaiken tavaran keskellä. Minua oli vaikea saada kiinni, eikä tämän takia hetkeä, jolloin tulin pelastetuksi, ole taltioitu.
Tarinamme on valitettavasti tyypillinen ei toivotun liettualaisen pihakoiran tarina. Vaikka emme ole saaneet ihmisen rakkautta ja hyväksyntää, janoamme huomiota ja olemme melko sosiaalisia ja hyvin vaatimattomia koiria. Olemmehan eläneet ihmisen varjossa ja sen vallan alla koko ikämme.
Meistä kahdesta minä olen isompi, iloisempi, nuorempi. Ihmisen huomio on minulle kaikki kaikessa.
Olemme saaneet Velvetaksen kanssa olla jo hyvän tovin kotihoitopaikassa Liettuassa kokeneen kotihoitajan luona. Kotioloissa olen onnistunut olemaan käytännössä sisäsiisti, mutta taantumaa voi toki tulla ympäristön muututtua. Aikaa tarvitsen joka tapauksessa asettuessani aloilleni.
Vaikka olen ollut ystävällinen talon muille karvaeläimille, en erityisemmin välitä toisista koirista. Velvetaksen läsnäoloon olen kuitenkin tottunut, olemmehan kuin kuono ja häntä. Kotihoitajamme on kuitenkin arvellut, että jos yhteistä kotia ei tahdo löytyä, voisi meidät adoptoida myös eri osoitteisiin. Olemme varmasti onnellisia kummallakin tavalla. Pärjään myös ainoana koirana.
Kävimme Velvetaksen kanssa kylpylähoidossa, annoimme käsitellä itseämme hienosti. Nautimme kylvetyksestä ja jopa turkkimme kuivaamisesta. Sen sijaan manikyyri ei ollut erityisen kiva juttu, taisi olla ensimmäinen kerta kun kyntemme leikattiin, mutta siitäkin selvittiin.
Meillä kummallakin on hieman sitä niin kutsuttua ”miespelkoa”. Miesihmisten tulisi siis antaa meille aivan erityisesti aikaa ja ymmärrystä. Käytännössä siis pysyä etäällä, kunnes otamme kontaktia. Se päivä varmasti vielä koittaa. Alussa olemme hieman epäluuloisia uusia ihmisiä kohtaan. Saatamme haukkua tuntemattomillle, mutta samalla olemme valmiita vastaanottamaan ystävällisyyttä. Kaltaistemme kanssa luottamus tulee ansaita ja se tarkoittaa paljon aikaa, raksuja ja rutiineja.
Uudessa kodissani kaipaan oman ihmisen kanssa puuhastelua. Tarvitse jonkin verran kunnon arkiliikuntaa. Aktiivisena koirana virikkeellistämiseeni ja aktivoimiseeni tulisi satsata. Minusta saat seurallisen kaverin. Uusi vuosi, uusi koti? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.