Minulla on surullinen tarina kerrottavana. Asuin kurjissa olosuhteissa erään vanhan rouvan luona aina siihen asti, kunnes hän päätti jättää kylän ja lähteä kaupunkiin. Meitä koiria oli useampia, ja tietenkin hän jätti meidät selviytymään oman onnemme nojaan. Joku kuitenkin ilmoitti meistä tänne Penkta Kojan tarhalle, ja he päättivät tulla hätiin. Kaikki muut ystäväni (jotka olivat ulkona) lähtivät karkuun, eikä heitä tavoitettu, mutta minä jäin jumiin sisälle taloon. Niinpä he kuulivat avunpyyntöni, kun haukuin haukkumistani. Pelkäsin silti kaiken aikaa mitä tapahtuu, ja niinpä piilouduin sohvan alle. Olin todella kauhuissani.
Nyt voin sanoa, että turhaan pelkäsin. Minusta ei ole koskaan pidetty niin hyvää huolta kuin nyt täällä tarhalla. Saan säännöllisesti ruokaa ja terveydestäni huolehditaan. Tänne tullessani toinen silmäni ei ollut todellakaan hyvässä kunnossa. Nyt se on jo parempi, mutta halutaan vielä tarkistuttaa erikoislääkärillä, jonka spesialiteetti on silmät ja silmäsairaudet.
Hoitajieni mielestä ansaitsen rakastavan ja turvallisen kodin. Olen luonteeltani rauhallinen, hieman ujo, mutta kaikesta huolimatta onnellinen, kun nyt olen turvassa. Lisäksi tulen toimeen erittäin hyvin muiden lajitoverieni kanssa.
Katso video olosuhteista, joissa olen joutunut elämään. Olen niin onnellinen, jos löydän rakastavan kodin, jossa minusta pidetään huolta. Saat sen kaiken moninverroin kiitollisuutena takaisin ♥