Minut löydettiin noin vuosi sitten asumattomalta maatilalta Toliūnain kylästä Pasvalysin alueelta. Olinko eksynyt vai hylätty, tarina ei kerro. Liettuan maaseudulla hyvän kodin tunnusmerkki on koira. Koira on osa talon omaisuutta. Kun uudet asukkaat asettuivat lähistölle, odotti heitä yllätys. Tämä näky oli ehkä pelokkain ja yksinäisin versio minusta. Aluksi olin niin ujo, että pelkkä katse kauhistutti. Kuitenkin yhtä varmasti kuin perhe toi minulle ruokaa säännöllisesti, opin luottamaan heihin ja kommunikoimaan ihmisten kanssa.
Vaikka minuun ei saanut koskea pitkään aikaan, aloin kaivata näiden ihmisten joka viikkoisia vierailuja luonani. Odotin kuulevani tuttuja ääniä ja pian heiluva häntäni alkoi paljastaa jotain odottamatonta ja uutta itsestäni. Kaipasin jo kovin ihmisen läsnäoloa ja olin aina iloinen saadessani heiltä hetken huomiota ja huolenpitoa.
Pian ilmeni, että olin tiineenä. Synnytin pennut ja pidin heistä niin hyvää huolta kuin vain rajallisilla resursseillani pystyin. Olin kuulemma mammojen mamma, varsinainen kultamitalisti!
Perhe otti minut ja pennut hoiviinsa. Kun pennuille oli löydetty omat kodit, katsoi perhe parhaimmaksi vaihtoehdoksi luovuttaa minut tarhalle, koska heillä ei ollut tarpeeksi hyviä edellytyksiä huolehti minusta. Näin ollen he luopuivat minusta haikein mielin, mutta olivat varmoja, että kaltaiselleni kultakuonolle järjestyisi vielä koti jostain, ehkäpä sieltä koirien luvatusta maasta. Tässä kodissa minun tulisi saada olla huomion keskipisteenä, mutta niin että saan ottaa sitä huomiota omilla ehdoillani. Liika tuttavallisuus ainakin alussa saattaa tuntua minulle vieraalta. Tulen kyllä syliin sitten, kun olen siihen valmis. Otathan siis huomioon, että kotiutumiseni voi kuitenkin kestää useamman kuukauden. Avainsana kaltaisteni herkempien runosielujen kanssa on aika.
Vaikka olen reipastunut valtavasti ja olemukseni on suorastaan vastakohta lähtötilanteeseen, jossa kauhistuin jo ihmisen henkäyksestä, olen vielä melko ujo ja herkkä koira. Koska en ihan vieläkään ymmärrä, mitä ihmisiltä tulisi odottaa ja mitä he haluavat minulta, olen varauksellinen erityisesti uusia ihmisiä kohtaan. Jännitän myös uusia paikkoja, mutta pian uteliaisuus voittaa jännityksen. Rakkaudella ja huomiolla totun nopeasti uusiin paikkoihin ja uusiin ihmisiin.
Tutut ihmiset saatan yllättää, sillä välillä jopa heittäydyn iloisen kuplivaksi, leikkisäksi ja iloiseksi koiraksi. Tulen hyvin juttuun muiden koirien kanssa. Voisin soveltua monenlaiseen erilaiseen kotiin. Tietoa siitä, miten suhtaudun lapsiin ja kissoihin ei ole, mutta täällä tarhalla voivat testata sitä, miten näihin suhtaudun.
Osaan kävellä myös kauniisti hihnassa, mikä tekee minusta promenadien prinsessan! Näin ollen voisin sopia myös rauhallisempaan senioritalouteen.
Minulla olisi vielä paljon annettavaa! Se millaiseksi loppuen lopuksi luonteeni kehittyy, on ihmisistäni ja ympäristöstöni kiinni. Sano minun kuitenkin sanoneen, kovasti olen tässä kotikoiraksi matkalla. Kerrothan, kun pääsen valtaamaan taloasi ja kainaloasi. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.