Olen saanut oman kodin 04.2023 ♥
Päivitys tilanteeseeni 13.3.2023
Olen saanut niin paljon koirasosialisointia osakseni, että olen nykyisin ystävä kaikkien koirien kanssa. Niin isot kuin toiset tyttökoiratkin, kaikki on minulle nykyisin ok, kun perusturvallisuuteni on kunnossa, eikä minun tarvitse pelätä enää mitään. Käy katsomassa uusin videoni, niin näet itse. Osaan myös jäädä jo yksin tosi kiltisti, kunhan seuranani on toinen koira. Eli nykyisin minulle olisi jopa eduksi, jos uudessa kodissani olisi toinen kiltti hauveli. Olen hyvä esimerkki siitä, miten jopa aiemmin hyljeksitty ja huonoissa oloissa kasvanut koira muuttuu, kun annetaan aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta. ♥
21.1.2023
Minut pelastettiin huonoista oloista, kun naapuri teki oloistamme valituksen. Tämä avunpyyntö ei mennyt kuuroilla korville, sillä juuri silloin, eli lokakuussa 2022, sattui olemaan joukko Pet Rescue Finlandin vapaaehtoisia suomalaisia tarhamatkalla Liettuassa ja niin tämä tiimi tuli koiratarhan avuksi ja nouti minut ja usean muun koiran entisestä kodistamme.
Tästä alkoi minun, pienen ja viimeisillään olevan koiramamman ja koirakaverieni matka kohti uutta seikkailua. Toto ja Momo ovat kuulemma nyt jo asettuneet onnellisesti uusiin koteihinsa siellä Suomessa, koirien ihmemaassa, mutta minulle tuli hieman mutkia matkaan. Nimittäin olin juuri synnyttänyt neljä kaunista pentua ja autossa päästin maailmaan vielä yhden! Ei siis hetkeäkään liian aikaisin. Nyt on kulunut jo hetki tuosta jännittävästä hetkestä, pennut ovat kasvaneet, minut on steriloitu ja odotan omaa kotia. ♥
Muutama sana itsestäni. Olen vielä nuori koira, jolta on jäänyt ikään kuin oma nuoruus kesken. Minussa riittää virtaa, olen energinen, rakastan hyppimistä ja juoksemista.
Minua voisi kutsua vastakohtien koiraksi, eikä vähiten siksi, koska olen melkoinen selviytyjä ja sisupussi. Ja täällä Liettuassa sisu tarkoittaa sitä, että pienellä koiralla on iso ego!
Täällä kotihoidossa, jonne onneksemme pääsimme pienokaiseni kanssa, minua kuvataan hyvin ihmisrakkaaksi ja luottavaiseksi ihmisiä kohtaan. En pode monen lajitoverini tavoin mies- tai lapsipelkoa, vaan suorastaan sulan, kun saan ihmisten huomion. Ihmisen sylissä muutun suorastaan hempeäksi helmipöllöksi. Muille koirille olen taas dominoiva ja toisen koiran murahtaessa ei minua pysäytä mikään. Hyökkään päälle kuin paraskin barbaari! Minulla ei ole siis mitään kunnioitusta toisten koirien ikää tai kokoa kohtaan. Meneeköhän äitihormonien piikkiin, mene ja tiedä!? Jos toiset koirat jättävät minut rauhaan, olen neutraali.
Toistaiseksi käytökseni viittaa siihen, että sopisin hyvin ainoaksi koiraksi. Tällä hetkellä en etsi etsi muiden koirien seuraa, mutta tilanne voi muuttua, kun stressitasoni laskee.
Entiset karut kotilolot tulevat todennäköisesti vaikuttamaan vielä pitkään elämääni ja käytökseeni. Koen suurta eroahdistusta. En halua olla lainkaan yksin, vaan itkeä vollotan sydäntäsärkevästi, suorastaan huudan, kun joudun eroon ihmisestä. Minulle ideaaliratkausu olisikin roikkua kaiken aikaa apinavauvan tavoin vaikkapa sellaisessa kantopussissa. Kätevää, eikös vaan?
Toinen vastakohta minussa on se, että olen yhtä kaunis kuin paraskin palatsikoira, mutta sisäsiisteyteni viittaa siihen, kuin olisin elänyt pellossa. No itseasiassa minähän olen elänyt pellossa! Joten ihmekös tuo! Eli sisäsiisteyden kanssa on vielä tekemistä. Muut edellä mainitut haasteeni vaikuttavat sellaisilta, joiden ratkeamiseen paras lääke on aika.
Etsinkin kotia, jossa on kärsivällisyyttä ratkoa haasteita kanssani, mutta valmiutta ottaa vastaan tällainen perusteellisesti omistajaansa kiintyvä kultakimpale, joka vaatii ihmiseltään jakamattoman huomion. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
