Niin tosiaan, se varmaan kiinnostaa, miten päädyin tänne tarhalle. Asustelin ennen maalla, elelin sellaista keskiverto pihakoiran elämää. Aika yksinäistä ja tylsäähän tuo oli, harvemmin pääsin kävelylle tai sain muutenkaan minkäänlaista huomiota. Ruokaa sainkin sitten senkin edestä, ja kun omistajani sairastui vakavasti ja päädyin tarhalle, olinkin varsin tuhdissa kunnossa.
Oikeastaan olin aiemmin niin pullukka, että vaikutin ikäistäni vanhemmalta, niin passiivinen olin. Kuntoni ei riittänyt lenkkeilyyn, pitkät kävelyt olivat minulle suoranainen kauhistus. Olihan niiden ylimääräisten kilojen kanssa sen verran tukala liikkua, ettei siitä mitään olisi tullut. Onneksi olen nyt saanut täällä tarhalla parempaa hoitoa ja kilojen karistua minusta on kuoriutunut oikein sulavaliikkeinen ja nuorekas kaveri. Nyt lenkkeilystä onkin tullut yksi mielipuuhistani.
Olen tullut hienosti juttuun muiden koirien kanssa, karvoihin katsomatta. Voisinkin sopeutua hyvin perheeseen, jossa on jo ennestään koira tai useampikin. Sama homma on teidän kaksilahkeistenkin kanssa, lämpenen jopa uusille ihmisille varsin nopeasti. Kissatkin saattaisivat mennä, en ainakaan ole täällä reagoinut mitenkään kissojen ulkotarhaan. Tästä ei kuitenkaan ole takuuta.
Vaikka olinkin entisessä kodissani maalaispoika, olen osoittautunut myös oikein potentiaaliseksi kaupunkilaiseksi. Minulla ei ole täällä ilmennyt mitään sen ihmeempiä pelkoja, olen ollut tähän saakka vähän semmoinen jokapaikanhöylä. Tarhan väki on jopa todennut, että voisin sopia rennon luonteeni puolesta ensimmäiseksi koiraksi. Lapsiakaan en ole tähän mennessä kavahtanut, toki adoptiot lapsiperheisiin arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Olisi niin hurjan ihanaa päästä jo omaan kotiin, varsinkin tämän hyisen talven keskellä haaveilen usein lämpöisestä kodista ihan ikiomien ihmisten kanssa. Olisi ihanaa käpertyä jonkun viereen, saada sitä lämpöä ja valoa puolin ja toisin. Mitäs tuumit, voisinko minä olla elämäsi uusi rakkaus? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.