Olen saanut oman kodin 03.2020 ♥
Vuosi on jo vierähtänyt siitä, kun joku sitoi minut tarhan porttiin yön pimeydessä. Olen siis ollut tarhalla helmikuusta 2019 asti. Miten joku voi sitoa koiransa tarhan porttiin salaa ja yöllä on taas sellainen juttu, josta tarhan tytöt eivät helposti toivu. Onhan se parempi kuin jättää koira metsään, sanovat toiset.
Minunlaiseni koiran vielä! Olen tarhan ilopilkku. Ekasta päivästä lähtien olen ollut rento, iloinen, sosiaalinen ja tykkään kaikista ihmisistä ja koirista. Minulla ei ole ollut ainuttakaan konfliktia tarhan muiden koirien kanssa. Me tykätään juosta tarhan isolla pihalla ihan täysiä.
Ai niin, minun tarhani on sellainen vähän erilainen tarha. Siinä mielessä, että tarha on enemmän koirahotelli kuin tarha. Meitä on melko vähän, noin 30 koiraa ja meillä on omat hoitajat ja meitä otetaan joka viikko meren rannalle juoksemaan ja kahviloihin ja kaupungille. Monet ihmiset tulevat meitä rapsuttelemaan ja ihastelemaan ja me tykätään huomiosta.
Yksi tarhan vapaaehtoisista sanoi, että minä olen sellainen koira, että ”ota kotiin ja nauti”. Helppo koira. Kiva koira. Minua pidetään vapaana metsälenkeillä ja tulen aina luokse, kun kutsutaan. Rakastan autossa ajamista.
Aika harmi, että tällainen koira kuin minä jämähdän tarhalle vuodeksi. Siksi etsin kotia Suomesta asti. Täällä kotimaassani Liettuassa on tosi paljon hylättyjä koiria ja ihan ensiksi perheet adoptoivat pentuja, nuoria ja söpöjä koiria.
Lisää uutisia
Niin siinä vain yks kaks kävi ja päädyin Suomeen.
Minä maailman matkaaja saavuin Suomeen ja pääsin esittelemään itseäni löytöeläinpäiville 7.3.2020. Huh heijaa, kuinka paljon siellä olikaan ihmisiä, mutta minä olen tottunut tällaisiin esitystehtäviin ja tarhallakin olin usein mukana kaikissa kissanristiäisissä ja muissa.
Otin kaiken ilon irti siitä tarpsuttajamäärästä ja aina, kun huomasin jonkun pysähtyvän ja kyykistyvän, hivuttauduin viereen ja eihän he voineet vastustaa pyyntöni rapsutuksista.
Tapasin tapahtumassa paljon koiria ja moikkailimme rennosti ohimennen tai kävimme heittämässä nuuskaisuterkut. Joskun joku korotti vähän ääntä, mutta en reagoinut heihin mitenkään.
Tapahtumasta pääsinkin sitten kotihoitoon ja täällä nyt sitten olen kotia etsimässä. Meitä on kolme kaverusta (poikia) ja yksi kissa samassa talossa ja hienosti menee. Minä rakastan köllöttelyä sohvalla ja sängyssä ja tietenkin lenkille olen aina valmis lähtemään. Olen kotioloissa aika rauhallinen, vaikka tykkäänkin ulkona leikkiä muiden kanssa.
Minusta tulisi hyvä kaveri jollekin, joka rakastaa luonnossa liikkumista. Ulkoilu on tosi kivaa ja nuuskittavaa on paljon.
