Minun tarinani on NIIN tavallinen. Isoäiti ottaa pihan täyteen koiria ja sitten sairastuu. Kukaan ei meistä välitä, eivät sukulaiset, eivät kylän porukka. Ketjukoiria riittää. Isoäiti on nyt sairaalassa pidemmän aikaa. Onneksi pääsin tarhalle. Talvi on tulossa ja ei meidän maaseututarhallakaan ole kuin ulkokoppeja, mutta enköhän pärjää sen aikaa, kunnes löydän uuden kodin.
Uusi koti varmaan löytyy nopsaa. Minulle ei ole tapahtunut mitään pahaa elämässäni, en ole vain saanut mitään kotikoiran koulutusta. Tulen toimeen muiden koirien kanssa.
Meitä tarhalle hylättyjä koiria on vaan niin paljon, että minä yritän päästä omaan kotiin Suomeen asti. Olen madotettu, rokotettu, leikattu ja valmis omaan kotiin. Ota rohkeasti yhteyttä!