Ystäväni Mery ja Preila, teiniäidit, ovat jo täällä etsimässä omaa kotia. Itse asiassa tätä kirjoittaessa Mery on jo matkalla Suomeen omaan kotiin. Minä olin aluksi vähän ujo ja epävarma. Hassu juttu oli se, että luotin ja pidin lapsista ensin enemmän kuin noista aikuisista. Ota siitä sitten selvää.
Minut haettiin vähän myöhemmin, toukokuussa, kun tarhalta löytyi tilaa. Mery ja Preila piti ottaa nopsemmin, kun heillä oli lapsia. Ei se ole tiedättekö niin helppoa näillä tarhoilla, että koiria vain pelastetaan. Meitä pelastettavia koiria on paljon ja tarhalla on vain tietty määrä tilaa. Nytkin tarhallani on aina joku äitikoira pentuineen niiden vessassa.
Usein koirat pitää jättää pahaan asemaan ja vain odottaa, että vapautuisi tilaa. Minäkin odotin yksin siellä pihalla ylimääräisen kuukauden. Miten sitä tilaa tulee tarhalle? Siten, että ihanat ihmiset, kuten sinä, adoptoivat tarhakoiran ja paikka vapautuu seuraavalle. Niin yksinkertaista se on. Mitä tarhat tekevät hylättyjen koirien ongelman ratkaisemikseksi? Steriloivat jokaikisen tarhalta uuteen kotiin lähtevän koiran ja vielä lisäksi ylimääräisen porukan koiria erilaisten tempausten avulla. Vähitellen, yksi koira kerrallaan maailma paremmaksi paikaksi.