Minusta kasvaa varmaan isompi koiruus. Olen ollut lokakuusta lähtien tarhalla ja yritän päästä eroon ujoudestani. Kaikki on uutta. Olen kiltti ja rohkaistun päivä päivältä.
Äitini oli sellainen tyypillinen maaseudun koditon koira. Kulkurityttö. Hän meni talosta taloon kerjäten ruokaa ja synnytti pentueen toisensa jälkeen. Minä ja sisarukset synnyttiin navetan nurkassa heinäkasaan. Jossain talossa äitiä ruokittiin, toisissa potkittiin. Onneksi aina löytyy hyviä ihmisiä. Yksi mies soitti eläinsuojelijoille ja pyysi hakemaan äitini pois. Äiti saataisiin steriloitua ja hänestä tulisi ihmisten koira, ei villikoira.
Lisää uutisia
Terkkuja kertoilen täältä tarhalta.
Olen kasvanut jo vähäsen ja olen sellainen keskikokoinen kaveri. Tykkään kauhesti huomiosta ja siitä, kun mua silitetään. Heilutan ihan hirmuisesti häntääni, kun ihmisiä tulee, mutta kun he tulee ihan lähelle, menen aina koppiin piiloon ja kurkin sieltä. Ihan rohkeuteni ei vielä kaikkeen riitä.
Mun veli löysi kodin täällä ja hän rohkaistui oman perheen luona ihan tosi paljon ja uskon, että mä pystyn siihen myös.
Tarvitsen perheen, jolla on halua antaa mulle aikaa ja näyttää, ettei mitään pelättävää ole ja voidaan yhdessä tutustua uusiin asioihin niin kuin vaikka hihnassa kävely! En yhtään ymmärrä mitä se sellainen on.