Minun kotini sijaitsi Birzain maaseudulla, surullisen kuuluisan mummon luona. Kyseessä on valitettava malliesimerkki populaatiopihasta. Vanha mummo asuu ränsistyneessä talossa vailla juoksevaa vettä tai sähköä. Pihamaalla vilistää aina erinäinen määrä nuoria ja vanhoja koiria, jotka pelkäävät ihmisiä. Niitä on yritetty loukuttaa, mutta olemme liian fiksuja mennäksemme ansaan. Ainoastaan omistajamme pystyy käsittelemään meitä. Mummo on yleensä hyvin vastentahtoinen luovuttamaan koiria, vaikka ei kykenekkään niitä hoitamaan. Tällä kertaa mummo saatiin suostuteltua antamaan 16 koiraa, joista 11 oli pentuja. Kaikki koirat asuivat vapaana pihalla, täysin säiden ja villieläinten armoilla, eikä tietoakaan sosiaalistumisesta.
Niin minä sitten päädyin sisarusteni kanssa tarhalle ja se olikin varsinainen onni. Täällä meistä välitetään ja perustarpeemme täytetään. Sisarukseni ovat jo löytäneet kodit Liettuasta, mutta minä olen vielä tarhalla odottamassa onneani. Valitettavasti sopivia perheitä ei ole löytynyt, sillä tarhan omistaja ei anna meitä ihan kenen tahansa matkaan, vaan on tarkka, että tulevat omistajamme ovat sopivia juuri kyseiselle koiralle. Olemmehan me kuin rakkaita perheenjäseniä.
Taustastani huolimatta olen iloinen ja energinen nuori veitikka. Tuntuu kuin olisin unohtanut menneisyyteni ja nautin elämästä nuoren koiran uteliaisuudella. Pidän todella muiden koirien kanssa leikkimisestä tarhan aidatulla pihalla ja kotona voisikin olla minua reipas leikkikaveri odottamassa. Vieraita ihmisiä jännitän vielä hieman, vaikka minun kovasti tekisi mieli lähestyä. Rauhallisella ja lempeällä harjoittelulla saan rohkeutta tulla itsevarmaksi aikuiseksi. Tarhan tutut työntekijät olen jo hyväksynyt ja haen läheisyyttä heistä ja kerjään rapsutuksia.
Olen vielä nuori ja elämä edessä. Ystävällisen luonteeni ansiosta sovin monenlaiseen perheeseen ja kotiin. Ehkä kovin vilkas kaupungin keskusta olisi minulle liian jännittävä, mutta muutoin pystyisin asumaan myös kaupunkialueella. Omistajaltani pyydän vain kärsivällisyyttä opastaa minua uusien asioiden edessä. Olisiko jo minun vuoroni päästä omaan kotiini? ♥
