Kuulumisia kotihoidosta 12.12.
Saavuin lumiseen Suomeen lauantaina 9.12. pitkän automatkan jälkeen. Kotihoitajani oli kuulemma valmistautunut kaikenlaisiin kommervenkkeihin kanssani, mutta olen yllättänyt kaikki olemalla mitä miellyttävin kotihoitolainen. Heti aluksi hurmasin kotihoitajani hännänheilutuksilla ja pienillä pusuilla! Olen tähän mennessä tehnyt kaikki tarpeeni ulos ja nukkunut tyytyväisenä omassa pesässä.
Tulevan kodin on ymmärrettävä se, että vaikka käytöstapani ovatkin vailla vertaansa, olen edelleen todella ujo ja tarvitsen omistajan, joka osaa lukea koirien elekieltä ja on tulevaisuudessakin valmis työskentelemään kanssani lempeydellä, kärsivällisyydellä ja rakkaudella. Kaikki entiset näykkimistaipumukseni ovat kuitenkin tipotiessään: en ole tippaakaan aggressiivinen enkä myöskään paniikissa. Tutkailen tätä maailmaa omaan tahtiini rauhakseltaan ja tutustun siihen omilla ehdoillani. Siksi kanssani on tärkeää ymmärtää myös tilan tarve: saatan haluta olla vain omassa pesässäni ja miettiä rauhassa kaikkea, mitä onkaan ehtinyt tapahtua lyhyen ajan sisään. Silloin aikaa kuuluu antaa minulle sen verran kuin tarvitsen.
Tarhalta varoittelivat, etten halua taikka osaa kävellä hihnassa. Olen kuitenkin yllättänyt kotihoitajan ja tykännyt lenkkeilystä kovasti. Haistelen tarkasti kaikki tien poskiin jätetyt viestit. Täällä kotihoitajan luona on jonkin verran liikennettä ja muita yllättäviä ääniä, mutta minulla on tähän mennessä ollut hyvä tapa tutustua hieman sydämen tykytyksiä aiheuttaviin asioihin: pysähdyn ja tarkastelen tilannetta etäältä. Mitään hätää ei ole ollut! Ulkoilu kuitenkin jännittää minua ja sen huomaa esimerkiksi siitä, että ravistelen itseäni aika rivakasti.
Täällä kotihoidossa on pari minua isompaa koiraa ja olen tullut heidän kanssaan toimeen todella mukavasti! Iso saksanpaimenkoira jopa putsaili korviani ja minäpä annoin hänen suorittaa kauneudenhoitotoimenpiteen loppuun asti. Voisin kotihoitajani mukaan kuitenkin sopia myös ainoaksi koiraksi, sillä olen jo pitkään jakanut kaiken saamani huomion muiden kaltaisteni kanssa. Ei olisi ollenkaan huono ajatus, jos saisin vihdoin olla se talouden ykkösprinsessa. Kirjoittelen teille taas lisää, kunhan kotiutumiseltani ehdin!
Tarhalla
Vaikken ehkä ole syntynyt niiden kaikista onnellisimpien tähtien alle, olen kuitenkin mielestäni siirtynyt sinne aika vauhdikkaasti sen jälkeen, kun syksyllä mummon sairastumisen jälkeen vapaaehtoiset pakkasivat meidät autoon ja lähdimme heidän kyydissään tarhoille. Olen Samanta ja tästä blogipostauksessa pääset tutustumaan siihen, millaisista lähtökohdista maailmaa katselen.
Siispä ei ihmekään, että ennen Suomeen saapumista käytökseni on ollut arkaa ja epävarmaa. Olen jopa pienillä hampaillani takaapäin käynyt varoittamaan mahdollista pahantekijää siitä, että tästä tytöstä löytyy kyllä ruutia, kun sitä tarvitaan! Yllättäen ihmiset täällä tarhalla ovatkin olleet kaikki hyväntahtoisia ja ystävällisiä. Suhtaudun varauksella siihen, miten kiinnostuneita nämä ihmiset täällä minusta ovat. Mummon pihalla kun vain oleskelimme keskenämme päivästä toiseen. Mutta luulen sen olevan hyvä juttu, sillä nyt vatsani on täysi ja ruokaa tuodaan jatkuvasti lisää! Kerran jouduin kylläkin pesulle, enkä siitä piitannut yhtään. Katsokaa nyt vaikka tuota kuvaa! Näyttäisinkö tuollaista naamaa, jos olisin täysin tyytyväinen saamaani kohteluun? Olo oli kyllä ihmeen raikas eikä mistään suihkuttelun jälkeen enää kutittanut, mutta en silti suostu vetämään valitustani takaisin… No, onhan täällä tarhalla olossa puolensa: täysi vatsa ja katto pään päällä.
Saavun pian kotihoitoon Suomeen kokeilemaan hieman erilaista elämää kuin tämä aiemmin tuntemani. Vasta sitten osataan todellisuudessa kertoa, millaiseen kotiin saattaisin sopia ja millaisista asioista nautin. On tärkeää, että meillä osuu mielenkiinnonkohteet yksiin, niin jaksamme sitten mahdollisesti elää tätä elämää yhdessä ja harmaantua rinnakkain… Oho, johan aloin romantisoimaankin tulevaisuutta. Kyllä täällä toivoa riittää, sitä oikeaa odotellessa. Kuulette minusta pian lisää, lupaan sen! ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Video 1.
Video 2.
Video 3.