Olen saanut oman kodin 12.2019 ♥
Ilmoituksissa on aina tällainen teksti ”muuttuneen elämäntilanteen vuoksi koiralle etsitään uutta kotia”. Mikä on se muuttunut elämäntilanne? Mikä on sen takana? Meilläpäin se on yleensä niin, että koiraan kyllästytään. Niin yksinkertaista se on. Muututaan niinkuin siitä että ”ihan kiva, kun tuo koira on tossa ketjunpäässä” sellaiseksi perheeksi, että ”ei me jakseta tuota koiraa enää ruokkia”. Joskus tämä tapahtuu suhteessa veren alkoholipitoisuuteen. Kun koiraa tullaan hakemaan ja ollaan vähän selvitetty päätä, voidaankin sanoa, että ei me tätä koiraa minnekään anneta. Tai että annetaan, jos saisi vähän viinaa tai rahaa. Sitten, kun ollaan taas humalassa, niin koiraa ei tarvita.
On tietenkin vanhuksia, joiden terveys pettää ja joutuvat sairaalaan. Se on tosi ikävää, vaikka kyynisemmät eläinsuojelijat mutisevat, että miksi vanhukset ottavat ketjun päähän niin paljon koiria ja niin nuoria koiria, jotka ihan takuuvarmasti sitten jäävät kodittomiksi, kun terveys pettää. Vanhukset eivät ole suunnitelleet yhtään sitä päivää, jolloin koirille pitäisi löytyä hoitopaikka tai uusi koti. Koska koirahan kyllä pärjää siinä ketjun päässä kunhan naapurit heittävät vähän ruokaa silloin tällöin. Koska aina löytyy tarhoja, joissa ei oikeastaan ole yhtään tilaa yhdellekään hylätylle koiralle ja eläinsuojeluyhdistyksiä, joiden puhelin soi 50 kertaa päivässä ihan samasta jutusta ”tätä koiraa ei nyt sitten tarvita. Hakekaa pois”.
Suomessa se ”muuttunut elämäntilanne” olisi jotain vähän mittavampaa. Sairaus, allergia, avioero, täydellinen vararikko, muutto. Kyllä koiralle voi etsiä uutta kotia. Ihmisen elämässä voi tapahtua kaikenlaista järkyttävää. Viisaat koiranomistajat on vähän ennakoineet tilannetta. Meilläpäin, kun muutetaan ulkomaille töihin, niin koira tuodaan viimeisenä muuttopäivänä tarhalle. Annetaan tarhan ihmisten huolehtia uuden kodin löytymisestä. Miksi sitä itse vaivautuisi? Vastuun koirasta voi heittää toisille ihmisille. Onhan se vain koira.
Anteeksi, kun vähän valitin. En ole oikeasti mikään valittaja. Olen hurjan ihana sulonassu ja nuo uudet tarhan ihmiset sanovat, että minulle löytyy uusi koti joka on sata kertaa parempi kuin nykyinen. Jossa käydään kävelyllä haistelemassa ruohonkorsia, hemmotellaan pikkuherkuilla illansuussa ja nukutaan pehmeällä koiranpedillä talon sisällä. Oikeastaan, en malta odottaa!
Lisää uutisia
Aika kuluu huimaa vauhtia ja täällä tarhalla minä vielä köpsyttelen.
Tarhan omistaja antoi minulle tehtävän, että on hyvä aina ilmoittaa, jos joku tulee tarhan alueelle ja olen pitänyt sopimukseni ja ilmoitan aina, jos joku pihalle pölähtää. Täpinöissäni inisen ja haukun, kun näen tuttuja ja yritän saada heidän huomion, jotta tulevat moikkaamaan minua. Nämä ihmiset täällä ovat minulle jo todella tärkeitä ja minun perhettä.
Alkuun, kun olin vielä aika hukassa täällä tarhalla, yritin olla kovin iso ja pomotella muita, enkä halunnut olla kenenkään muun koiran kanssa.
Olen muuttunut näistä ajoista jo huimasti ja haluaisin yhden isokokoisen Aras-kaverin kanssa leikkiä ja touhuta ihan kokoajan. Kaikki muutkin tarhan karvakaverit ovat minun ystäviä.
Rakastan huomiota ja yhteisiä kävelyitä. Tarhan ulkopuolella remmissä kävellessä haukun välillä vastaan tuleville ja en itedä miksi se ei ole sallittua. Miksi muiden pitäisi tulla häiritsemään meidän yhteisiä lenkkejä?
Lisää uutisia
Onpas minusta tullut kiva koira, vaikka itse sanonkin. En ymmärrä, mitä vielä teen täällä tarhalla. Olen oppinut leikkimään pallolla lasten kanssa. Tulen toimeen muiden koirien kanssa, vaikka olenkin vähän sellainen Mies, haluan että nuoriso käyttäytyisi kunnolla. Vähän kuin koirapoliisi, mutta en ole vihainen. Olen suloinen tappijalka ja jos olen edistynyt näin paljon tarhalla, niin mitä oma rakastava koti minulle tekisikään!
