Pet Rescue Finlandin ihmiset käyvät täällä tarhalla melko usein ja he aina huomaavat minut häkissäni. Miten minua ei voisi olla huomaamatta? Iso, komea koira. Siniset silmät. Mitä tämä koirat vielä täällä tekee? Vuosi tarhalla on jo vierähtänyt.
Tiedätkö, tässä välillä minä itse asiassa jo löysin oman kodin täällä kotimaassani Liettuassa. Perheessä oli 3-vuotias lapsi ja toinen koira. Tarhan työntekijät puhuivat perheen kanssa pitkään ja vakavasti. Aluksi pitää olla tosi varovainen, he sanoivat. Paljon riskitekijöitä. Pieni lapsi, toinen koira. Tutustuttakaa koirat toisiinne varovasti. Pitäkää lapsenne poissa koirien luota. Antakaa herkut ja ruuat koirille erikseen. Kyllä me tiedetään, sanoi perhe. Meillä on jo koira, meillä on kokemusta.
Pari tuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt tarhalta uuteen kotiini, tarhan työntekijät saivat valokuvan ja terkkuja minulta uudesta kodista. Sen sijaan, että työntekijät olisivat iloinneet, he melkein saivat sydänkohtauksen. Kuvassa pieni lapsi, toinen koira ja minä istuimme keittiössä kaikki yhdessä namipalojen kanssa. Jos et ole koiraihminen, et varmaan ihan ymmärrä mitä tässä nyt on kauhistelemista. Jos olet koiraihminen, mielikuvituksesi alkaa hyrrätä ja tiedät vaarat.
Tarhan työntekijä soitti heti perheelle. Ihan oikeasti, olkaa varovaisia. Koirat stressaavat uudessa ympäristössä ja uudessa paikassa. Koirat alkavat vahtia ruokaa. Pieni lapsi vielä siinä välissä. Ei huolta, vastasi perhe, Sansas on mahtava koira, se on täällä kuin kotonaan.
Ei tarvinnut odottaa kauan. Seuraavana päivänä minä ja se toinen koira otettiin yhteen ruuasta. Omistajamme otti niskastani kiinni lujalla otteella ja minä nappasin häntä kädestä. Arvaa kuinka nopeasti tulin takaisin tarhalle?
Emme voi riskeerata tällaisen koiran kanssa, perhe sanoi. Meillä on pieni lapsi ja tämä koira puree.
Voi herranen aika!
Arvaa, olenko nyt pahan koiran maineessa?
Nyt olen istunut tarhalla jo aika kauan. Kyllä moni perhe haluaisi minut. Ihan samalla lailla kuin Pet Rescue Finlandin ihmiset aina kiinnittävät minuun huomiota, niin monet paikalliset perheet, jotka kulkevat häkkien loppumatonta käytävää pitkin ja etsivät katseillaan sitä ihanaa koiraa, sitä heidän omaa koiraansa, niin huomaavat minut. Tuo sinisilmäinen kaunis koira! Haluamme tuon sinisilmäisen koiran.
Kuulemma mikään ”normaali” perhe ei ole kysynyt minua tositarkoituksella. Normaali perhe olisi sellainen, joka ymmärtäisi tällaista huskymixiä, joka on asunut ketjussa ulkona ja nyt tarhalla. Tullut kypsään ikään ilman mitään rakkautta tai koulutusta. En hypi heti vieraiden syliin. Koira, joka osaa suojella itseään. Esimerkiksi eläinlääkärillä olen tosi paha potilas. Itken ja ulvon. Ongelmia jatkuvista korvatulehduksista. Uusi omistaja olisi realisti, jalat maassa, pää pois pilvistä.
Lisää uutisia
Jouluksi Lappiin?
Hei ihan oikeasti, olen energinen ja vahva koira ja istun häkissä. Täällä kotimaassani saan aina välillä kotiehdokkaita. Yksi perhe halusi hankkia minut 10-vuotiaalle tyttärelleen. Tyttömme on vahva ja vastuullinen, äiti sanoi. Niin paljon kuin tarhan väki haluaisi minut pois täältä omaan kotiin, niin jonkin verran on sitä vastuuntuntoa. Ei lapselle lahjaksi.
Toinen perhe halusi tarjota minulle mukavan koirankopin pihan perällä loppuelämän kodiksi. Ei, kuulkaa ei, ajat on muuttuneet. Minullakin on oikeus parempaan elämään, vaikka olen iso ja karvainen.