Kuulumisiani tarhalta 9.3.2024
Hei vaan! Onkin kulunut aikaa siitä, kun olen viimeksi tänne itsestäni ilmoitellut. Asustelen edelleen täällä SOS Gyvunain tarhalla. Olen lokakuun jälkeen nauttinut edelleen pitkistä kävelyistä aina niille mukaan päästessäni. Vaikka ikäni onkin kääntynyt senioriteetin puolelle, ei hidastumista vauhdissani ole lähelläkään näköpiirissä. Olen tässä pohtinut, että Suomeen luoksesi muuttaessani voisimme aloittaa vaikka jonkin kivan harrastuksen. Ruoka nimittäin edelleen maistuu tälle pojalle ja sitä saadakseni voin esittää tempun jos toisenkin!
Etsin edelleen tositarkoituksella kärsivällistä ja pitkäjänteiseen työskentelyyn valmista omistajaa, jonka kanssa meistä tulisi uskomaton dynaaminen duo. Positiivisella vahvistamiselle ja johdonmukaisella treenillä vain taivas (jos sekään!) on rajana siinä, mitä voimme saavuttaa. Mitä vielä odotat?
Kuulumisiani tarhalta 27.10.2023
Voi veljet, tämä päivä oli jännittävä! Suomesta asti saapui koko joukko vapaaehtoisia tutustumaan meihin koiriin ja minä olin yksi onnekas lenkitettävä. Tällaisen aktiivisen tarhakoiran elämässä se on juhlan paikka.
Tottuneena ihmisen parhaana ystävänä olin oitis valmis tositoimiin, hihna kiinni ja menoksi. Aina on kovin paljon nuuskittavaa, kun ulos pääsee ja näihin tuli keskityttyä paljon. Sitten minulle selvisi, että sillä ihmisellä on mukana nameja! Fiksuna poikana minä teen oikein mielelläni yhteistyötä namipalkalla, katsokaa vaikka videoistani. Kyllä minusta varmasti olisi vaikka mihin kun vain ei tarvitsisi kököttää täällä tarhalla.
Kuten ehkä saatoit huomata, olen terrierisukua. Olen sitkeä sisupussi, ja ihminen on ehdottomasti paras ystäväni. Ihmiseni täytyy vain ymmärtää perusteellisesti hienouksiani ja ottaa minut vastaan kaikkinensa, silloin hän saa koko vankkumattoman uskollisuuteni. Täällä Liettuassa omaa ihmistäni en ole vielä löytänyt, löytyisiköhän se sieltä Suomesta?
7.3.2023
Elämäni on ollut erittäin vaiherikas, eikä vähiten suuren luonteeni vuoksi. Tarinani on myös hyvä muistutus siitä, miten ympäristö muokkaa suloisesta koiranpennusta epävarman aikuisen. Varma tapa ajaa koira nurkkaan on kytkeä se nurkkaan, pihan perälle ja laittaa painava ketju kaulaan ja jättää niille sijoilleen palvelemaan taloa haukkuvana ovikellona. Näin tapahtui minulle.
Onneksi SOS Gyvunain koiratarhan väki sai ilmoituksen surullisesta, pienestä ja hädänalaisesta koirasta syksyllä vuonna 2017 ja näin minut irrotettiin kahleista. Energisenä, ystävällisenä ja iloisena koirana löysin nopeasti uuden kodin, mutta valitettavasti muutaman vuoden kuluttua koiratarha sai puhelun omistajalta, ettei omistajani enää pystynyt huolehtimaan minusta.
Päädyin jälleen tutulle koiratarhalle, tällä kertaa täysikasvuisena koirana. Minut adoptoitiin toistamiseen vuonna 2022, mutta uusi omistajani antoi minun tehdä mitä vain halusin. Siitä ei seurannut mitään hyvää ja palasin kolmannen kerran takaisin koiratarhalle. Tässä vaiheessa elämääni olin jo nähnyt useamman kodin ja omistajan, joista kukaan ei ollut sitoutunut minuun saatikka kouluttamiseeni. Ilman johdonmukaista, mutta ennen kaikkea positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta kaltaiseni persoona muuttuu helposti hallitsevaksi. Koska rakastan ruokaa, opin kuitenkin helposti ja pidän kovasti koulutuksesta.
Minusta on sanottu, että olen taipuvainen valitsemaan lempi-ihmiseni ja vartioida häntä. Olen selvästi yhden ihmisen koira. Ei siihen enempää tarvitakaan, kuin yksi ihminen, joka positiivisella vahvistamisella auttaa minut epävarmuudesta pois eikä pelkää minua vaikka näyttäisinkin hieman hammasta.
Sopisin parhaiten koirakokeneeseen talouteen, mieluiten yksineläjän kaveriksi. Ensimmäisen omistajan kanssa asuin kerrostalossa, joten kaupunkiympäristö on minulle tuttu, enkä tunnu juurikaan reagoivan ympäristön ärsykkeisiin. Kävelen myös kauniisti hihnassa ja viihdyn autossa.
Tarhan väki arvelee, että oikea ihminen, jolla on oikea asenne ja ymmärrys, voisi auttaa minua kuoriutumaan takaisin hauskaksi, huolettomaksi ja iloiseksi ystäväksi, joka kerran olin. Voisitko auttaa minua siinä? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.