Vaelsin keskellä kylmää talvea erään talon pihapiiriin etsien itselleni suojaa. Syy tähän selvisi siinä vaiheessa, kun tuon talon omistaja toi minut tänne Penkta Kojan tarhalle. Olin nimittäin tiineenä vielä näin seniori-ikäisenä.
Synnytin pentueeni, ja hoidin lasten kasvatuksen mallikkaasti. Nyt lapsukaiseni ovat jo päässeet omiin koteihinsa, ja vihdoin on minun vuoroni löytää itselleni uusi koti.
Alkuun olen varovainen vieraiden ihmisten kanssa, enkä päästä heti ketään liian lähelle. Tämä johtuu vain siitä, että olen hieman peloissani. Mutta ajan myötä, kun opin tuntemaan ihmisen paremmin, minusta tulee erittäin suloinen ja hellä. Olen luonteeltani rauhallinen, ja siten olisin loistava seuralainen rauhallisemman puoleista elämää viettävälle ihmiselle. Muiden koirien kanssa tulen vallan mainiosti toimeen, joten kotona voi odottaa toinen ystävällinen hauveli.
Voisiko juuri sinun sohvaltasi siitä vierestäsi löytyä vielä tilaa minulle? Unelmoin siitä, että joku haluaisi vielä tarjota minulle kodin, jossa saisin tuntea olevani rakastettu perheenjäsen ♥