Miten voi olla, että joidenkin koiranomistajien mielestä tarha on hyvä paikka seniorikoiralle?
Kaikkein surullisinta on, jos seniorikoira sitten kuolee tarhalla. Näin käy turhan usein. Minun tarhallani on ihan mahtava projekti seniorikoiria varten, nimeltään ”seniori seniorille”. Eli jos seniori-ikäinen ihminen adoptoi seniori-ikäisen koiran, niin tarha kustantaa heille koiranruuat ja eläinlääkärinkulut. Meidän tarhalla on nimittäin ihan omat eläinlääkärit ja pikkuinen oma klinikka ihan tarhan yhteydessä, joten toimenpiteet voidaan tehdä omakustannehintaan. Minun tarhalleni olisi niin tärkeätä, että seniorikoirat pääsisivät loppuvuosikseen oman ihmisen kylkeen, oman kodin rauhaan. Tämäkään hieno projekti ei pelasta meitä kaikkia senioreita. Siksi meitä ilmestyy myös tänne ihan ulkomaan adoptiota haikailemaan. Jossain siellä Suomessa on minulle sopiva perhe, jonka sydän sykkii seniorikoirille. Ei mitään riehuvia pentuja kenkiä syömään, vaan ihana seniori tyytyväisenä sohvannurkkaan.
Tiedätkö mitä, jotkut seniorikoirat ihan nuortuvat Suomessa, harrastavat agilityä, käyvät hevostalleilla ja oppivat leikkimään leluilla. Sepä vasta on palkitsevaa seniorikoiran adoptioperheelle.