Me pienet hauskat kanelin väriset kuonolaiset emme menettäneet huumorintajuamme, vaikka meidät valjastettiin pelottaviksi talonvahdeiksi. Emme vain ymmärtäneet mitä meidän olisi pitänyt tehdä? Toivotimme avosylin vastaan jokaisen tiluksillemme tulleen henkilön häntiämme hauskasti huiskuttaen. Tervetuloa vaan kaikki, hihkuimme jokaiselle ohikulkijalle.
Niin saimme väistyä pihan varjoiselta nurkalta Panevėžysin kaupungista ja pääsimme ehkä ensimmäistä kertaa sisälle taloon, jota myös koirasuojaksi kutsutaan. Tämä paikka pelotti meitä kovasti, sillä olemme kotoisin hiljaiselta maaseudulta, jossa kuulee lehdenkin putoavan puusta tai syysviiman puhaltavan lahon koirankopin läpi. Tarhalla korvat täyttyivät kakofoniasta, joka syntyy kun toistasataa koiraa haukkuvat samanaikaisesti saman katon alla. Kuten ennenkin, tukeuduimme toisiimme. Istuimme hiljaa häkissä huolirypyt ostallamme. Olimme surullisia. Kun pääsimme kävelylle, riemuitsimme. Mutta suurin osa tarhalla oloa oli odottamista. Luulimme, että saamme vihdoin sitä ihmisen huomiota, jota olemme ilmeiseti jossain määrin kuitenkin saaneet, sillä olemme erittäin sosiaalisia, mutta emme tarpeeksi. Tarhan väellä oli aivan liian kiire seurustella kanssamme. Jo lempeä katse sai meidät kuitenkin kieppumaan onnesta väkkäränä.
Tarhan väki näki hätämme ja vetosi yhdistykseen, jonka kokeneen kotihoitajan hoteisiin pääsimme Suomeen! Olemme ylittäneet jo monta vaikeaa etappia näillä meidän tappijaloillamme, ja mikä parasta, olemme saaneet tehdä sen yhdessä. Tarhan väki toivoo ja yhdistyksen väki ponnistelee, ettei tiemme erkanisi. Meidän matikamme mukaan 1+1=3. Eli olemme yhdessä enemmän kuin kaksi koiraa. Olemme yhdessä kaksi onnellista koiraa. Kaikki on siis hyvin niin kauan, kun saamme olla toistemme rinnalla.
Olimme sitten isä ja poika taikka veljekset, imitoimme toisiamme. Kehomme kieli on suorastaan identtinen, vaikka loppuen lopuksi olemme aika eri näköisiä. Minulla Sarikaksella on hieman vakavampi katse sekä ruusun värinen kirsu. Olen meistä kahdesta isompi. Olen sitten isoveikka taikka isäukko, saatan olla meistä se huolehtijatyyppi.
Luonteeltamme olemme sosiaalisia ja hirmusen suloisia kavereita. Pidämme kaikista ihmisistä, niin aikuisista kuin lapsistakin. Koska emme ole arkoja, voisimme sopia monenlaiseen kotiin, kunhan saamme sitä todella kaipaamamme ihmisen antamaa huomiota ja hellyyttä. Rakastamme kävelyitä, ja käyttäydymme kauniisti hihnassa. Voisimme sopia niin maalle, kuin kaupunkiin, seniori- taikka lapsiperheeseen.
Olemme ystävällinen ja neuvokas kaksikko, joka oppii nopeasti uusia asioita. Tulemme hyvin toimeen muiden eläinten kanssa. Sovimme todennäköisesti myös esimerkiksi kissa- tai kanitalouteen.
Meitä voi tulla tositarkoituksella tervehtimään kotihoitopaikkaamme Mäntsälään. Me odotamme. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.