Olen saanut oman kodin 04.2025 ♥
Kuulumisia kotihoidosta 22.2.2025
Täällä sitä nyt sitten ollaan, ihan uudessa kotihoitopaikassa. Vaan sepä ei ole meikäläisen menoa hidastanut, vaikka ensin vähän jännittikin. Alkuun mieluusti tarkkailin hiljakseen hieman taustalla mitä ympärilläni tapahtuu. Onnekseni täällä minua oli vastassa reipas ja lempeä koirakaveri, joka olikin minulle iloinen yllätys. Olen nimittäin saanut tässä lyhyessä ajassa hänestä oikein hyvä ystävän.
Ulkona osaan kulkea hihnassa varsin mallikelpoisesti, en hötkyile myöskään puolelta toiselle, vaan kuljen oikein sievästi, kuin hieno leidi konsanaan! Minusta saisi empimättä kelpo lenkkikaverin, miksei jopa seuraa pidemmillekin patikkaretkille. Toki silloin minun tietysti olisi mentävä kantorepussa osan matkaa, mutta näin hentoinen koirahan ei ole raskas kannettava ihmiselle.
Ei pidä aliarvioida millaisiin akrobaattisiin taidonnäytteisiin näinkin pienijalkainen kaveri halutessaan kykenee, ketteryyttä minulta nimittäin löytyy! Erityisesti ulkosalla tykkään vähän esitellä tätä taitoani – minulle kun ei ole temppu eikä mikään kiipeillä vähän korkeammalle tai yrittää kammeta itseäni ahtaista rakosista kurkkimaan mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Sisätiloissa sen sijaan käyttäydyn hillitymmin – ilohepuleita lukuun ottamatta – vaikka aivan varmasti voisin ihan hyvin halutessani käydä varastamassa vaikkapa herkkuja pöydältä!
Olen kuulemma hyvin itseohjautuva, nimittäin ilohepulin yllättäessä rallattelen aikani, kunnes hakeudun sitten itse milloin puruluuni pariin ja milloin vaan omalle paikalleni rauhoittumaan tai vetämään sikeitä. Täällä ollessani en ole kokenut tarvetta puolustaa ruokaani tai omaa petiäni, mutta toisinaan olen sitä mieltä, että sohva kuuluu pelkästään minulle. Suhtaudun edelleenkin varauksella hoitopaikkani kaksilahkeiseen nuorisoon. Saatan haukkua ja murista heille. Olen minä heiltä mielelläni nameja ottanut, mutta pelkästään herkuilla en ole lahjottavissa, vaan tarvitsen aikaa luottamuksen syntymiseen.
Voisin soveltua niin ainoaksi koiraksi, vaikka elo myös toisen koiran kanssa on ollut varsin mieleistä minulle – erityisesti leikkiminen koirakaverin kanssa on ihan parasta! Toisaalta taas oman ihmiseni antama huomio on kuitenkin se kaikkein tärkein asia minulle. Unelmaelämääni on istua sohvalla ihmiseni kainalossa paijattavana ja rapsuteltavana, saada apetta rinnan alle sekä ulkoilla raittiissa ilmassa tutkien kaikkia jänniä paikkoja.
Omaa ihmistäni kohtaan olen varsin kuulias ja mielyttämisenhaluinen ja tästä johtuen uuden oppiminen on minulle varsin mutkatonta. Toki se vaatii ihmiseltäni kykyä tulkita eleitäni eri tilanteissa ja taitoa opastaa minua oikeaan suuntaan. Saatan joskus intoutua leikin tiimellyksessä hammastelemaan ihmistäni käsistä, mutta tämä peli on vihelletty heti poikki ja ohjattu minut sallitun tekemisen pariin.
Olen kuullut että hillan poiminta-aika olisi yleensä heinä-elokuussa, mutta minä olisin kyllä jo valmis lähtemään kohti omaa loppuelämän kotiani, vaikken täysin kypsä kotikoira vielä olekaan – sen sijaan oikein kehityskelpoinen sellainen! Joten kysymys kuuluu, poimisitko sinä tämän pienen Hillan koriisi, kiikuttaisit kotiisi ja antaisit kaikessa rauhassa aikaa minun näyttää mihin kaikkeen vielä kykenen? Jos korissasi ja ennen kaikkea sydämessäsi on pieni Hillan mentävä aukko, niin tiedoksesi – minua saa tulla sovitusti tapaamaan hoitopaikkaani ♥
Kuulumisia 16.1.2024
Kuukausi sitten minua potkaisi onni ja pääsin vihdoin matkustamaan tänne Suomeen, omaan kotiini. Nykyisessä kodissani on kuitenkin kissa, jonka kanssa yhteiselo ei sujunutkaan odotetusti. Tämän vuoksi etsinkin nyt uutta kissatonta kotia.
Oma ihmiseni on kehunut minun olevan vallan miellyttämisenhaluinen kaveri, joka myös oppii nopeasti. Ja mikä voisikaan olla parempaa kuin herkkupalkka onnistuneesta suorituksesta! Tykkään retuuttaa pehmoleluja ja erityisesti niiden sisälmysten tuhoaminen on mieluisaa puuhaa. Parasta kuitenkin on rapsutukset ja huomio omalta ihmiseltäni. Erityismainintana vielä, että nautin todella paljon siitä, kun minua harjataan harjalla.
Olen harjoitellut jo vähän sisäsiisteyttä ja toisinaan onnistunut jo tekemään tarpeet pihalle. Turvavaljaat annan pukea päälle usein hyvällä menestyksellä. Autossa matkustaminen on onnistunut hyvin. Ja pienen pienistä kintuistani huolimatta rappusten nouseminenkin on sujunut ongelmitta.
Pidän lenkkeilystä ja hihnassa kulkeminen on sujunut varsin mallikelpoisesti pientä vetämistä lukuun ottamatta. Toisien koirien ohitukset menevät minulta kuin vanhalta tekijältä konsanaan, en nimittäin hetkauta korvaanikaan vastaantulevien lajitovereideni haukkutervehdyksiin. Hihnassa kulkiessa en ole siis kiinnostunut muista koirista. Jos saan valita, niin mieluummin väistän, kuin menen tekemään tuttavuutta.
Olen valikoinut itselleni lempi-ihmisen perheessäni, johon turvautua jännittävissä tilanteissa. Hän on tällä hetkellä minulle niin kaikki kaikessa, etten haluaisi laskea häntä silmistäni ollenkaan. Vieraita ihmisiä kohtaan olen sen sijaan suhtautunut hyvin varauksella ja pelokkaasti muristen. Muistuttelisin kuitenkin vielä, että kotiutumisen alku aikahan olisi hyvä rauhoittaa vierailta. Olen myös kokenut tarpeelliseksi puolustaa omaa paikkaani sekä ruokakuppiani haukkumalla, murisemalla ja näykkimällä. Tämä tietysti taustani huomioiden on aivan normaalia tässä vaiheessa, onhan kotikoirana olo minulle vielä niin uusi juttu. Kun saan herkun, kiikutan sen kiireen vilkkaa omaan petiini – jemmaan pahan päivän varalle. Minun kun on kaiken kokemani jälkeen niin vaikea uskoa, että vihdoin ja viimein minun ei tarvitse enää nähdä nälkää tai taistella omista oikeuksistani. Ajan kanssa ja luottamuksen saavutettua ihmiseeni, tämäkin puoli minussa varmasti tasoittuu. Tarvitsenkin uudelta ihmiseltäni ennen kaikkea ymmärrystä, pitkäjänteisyyttä ja aikaa.
Vaikka olenkin vaihtamassa kotia, on oma ihmiseni kertonut minun olevan kerrassaan valloittavan suloinen koira. Kysymys kuuluukin kenen sydämen saisin valloittaa seuraavaksi – ehkäpä juuri sinun? ♥
26.10.2024
Viimeiset kaksi päivää ovat olleet minulle jännittäviä. Pääsin nimittäin retkelle Suomeen, kun koiratarhamme väki halusi saattaa tarhan adoptoituneet asukkaat loppuelämän ihmistensä pariin. Vaikka matkailu voi olla stessaavaa, pitää se usein sisällään tarhakoiralle sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat suorastaan juhlaa. Hetken on rauhallisempaa, hetken saa olla huomion keskipisteenä, hetken saa toivoa lisää. Mikä parasta, tarhan ulkopuolella saatamme käyttäytyä täysin eri tavoin, kuin tarhaolosuhteissa. Pystyin antamaan jo hieman ensimakua siitä, millainen on rentoutunut Sarka! Katsohan video alta, jossa kömmin ensimmäistä kertaa elämässäni hotellin petiin.
Ai niin! Kävin myös parturissa! Muutuin aivan toisen näköiseksi koiraksi kun pörröturkkini ja otsatukkani ajeltiin pois. Olen hyvin kiintynyt hoitajaani tarhalla, joten tulevan kotini kannattaakin varautua siihen että esimerkiksi yksinoloa pitää kanssani harjoitella. Muutoin olen reipastunut aivan valtavasti tarhalla, enkä ole enää se sama ujo piileskeli kun sinne saapuessani. Vielä kun se oma ihminen ja koti löytyisi. ♥
28.9.2024
Jälleen yksi populaatiopiha Vilnan alueella, jossa koirien lisääntyminen oli päässyt hallitsemattomaksi. Usein ne ovat vanhojen ihmisten pihoja, joissa alkuun kahdesta koirasta on pahimmillaan tullut 70 koiran lauma. Jokainen varmaan ymmärtää, että jo muutamasta koirasta huolehtiminen on hankalaa vanhukselle saati sitten, jos niitä on kymmeniä. Niinpä koirat ovat usein aliravittuja ja sairaita, ja juoksentelevat häiriköimässä naapurustoa. Tämmöiseltä pihalta minä ponnistin elämään ystäväni Gerven kanssa, arkana ja vailla kokemusta ihmisten rakkaudesta. Pelkään kosketusta enkä uskalla itse lähestyä ihmisiä. Minunlaisilleni koirille on mahdotonta löytää kotia Liettuasta, joten tarhalla toivotaan että minulle löytyisi erityinen ihminen Suomesta.
Alkuun pelkäsin ihmisiä valtavasti ja pujahdin häkkiini piiloon minua lähestyttäessä, mutta pikkuhiljaa aloin tottua uuteen kotiini. Minulla on hassu tapa tulla nuoleskelemaan hoitajani jalkoja, kun huoneessani häärätään. Olen alkanut pikkuhiljaa purkaa suojamuurejani ja luottaa, että ihmiset ovatkin ehkä ihan okei. Tulen kuitenkin tarvitsemaan erityisen ihmisen ja kahdenkeskistä aikaa, jotta voimme rakentaa luottamusta positiivisten kokemusten avulla. Minussa on valtavasti potentiaalia ja olen vielä nuori.
Olen hurjan suloinen kiharakarvainen neitokainen ja katson ujosti otsatukkani alta ihmetellen elämää. Arvostaisin rauhallisempaa asuinaluetta, koska olen kasvanut pienessä kylässä kaukana kaupungin hälystä. Mukava ja reipas koirakaveri olisi myös avuksi opettamassa ja tukemassa minua, tarhalla olen tullut toimeen muiden kanssa.
Minulla oli jo matkalippu Suomeen kotihoitoon varattuna, kun tarhalla lähtötarkastuksessa huomattiin molemmissa polvissani patellaluksaatio, joka vaati leikkaushoitoa. Niinpä reissuni peruuntui ja päädyin sen sijaan leikkauspöydälle. Mokomat leikkasivat komeat villahousuni pois! Molemmat jalkani on nyt leikattu ja olen toipumassa hyvää vauhtia. Käytän jalkojani ja olen myös reipastunut niin, että haen tuttujen hoitajieni huomiota.
Aran koiran adoptoiminen on hyvin harkittu ja erityisen tärkeä teko. Usein joudumme elämään tarhalla vuodesta toiseen, koska emme ole heti valmiita paketteja. Kuitenkin, kun kovan kuoremme saa sulamaan ja luottamuksen ansaittua, se antaa valtavan palkinnon. Ansaitsemme kodin siinä missä helpotkin koirat. Toivoin, että löydän yhtä erityisen ihmisen kuin itse olen ja saamme yhdessä lähteä matkalle, jossa sydämemme kietoutuvat yhteen. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.
