Kuulumisia kotihoidosta 14.12.2023
Hei vaan kaikille! Olen nyt kuukauden päivät ollut täällä Kirkkonummella kotihoidossa ja nyt nuo ihmiset ovat sitä mieltä, että olen valmis oman kodin etsimiseen. Kun tulin tänne, haukuin ensin puolitoista viikkoa kaikille ja ihan koko ajan, koska olin todella epävarma ja kaikki pelotti.
Minulla oli omana turvapaikkana sellainen aitaus ja siellä omat peti ja sinne kun kipitin niin loppui myös haukkuminen, mutta sen ulkopuolelle minusta oli parempi haukkua ihan varuiksi.
Lopulta päätin, että nyt saa riittää tämä aitauksen käyttäminen ja en enää sinne mennyt ja siinä samassa alkoi haukkumisenikin vähentyä. Kapusin samalla yläkertaan ja siitä lähtien nukuin yhdessä muiden kanssa yöt sängyssä. Aamuisin minulla on jo tapana kömpiä jalkopäästä ihan viereen tökkimään ja käännän massun tarjolle saadakseni masurapsuja. Se on ihan parasta, mutta heti kun nousemme iskee ujous päälle.
Haluan ihan tosi kovasti olla ihmisen kanssa ja tutustua ja saada rapsutuksia, mutta se on vielä aika jännittävää. Hoitajiltani haen jo kovasti huomiota ja käyn heitä tökkimässä ja kuopimassa ja kun tarjoavat kättä, niin varovasti aina ensin kokeilen hampailla kunnes olen varma, että voin antaa heidän koskea. Käytän paljon hampaitani tutustumiseen, mutta sillain hyvällä tavalla. Ihmisten liikkuessa saatan välillä ottaa vähän lahkeestakin kiinni, jos jännitys taas nostaa päätään tai olen todella innoissani ja haluan huomiota. Minulla on siis vielä paljon hassuja tapoja, mutta ovat sanoneet että hiljaa hyvä tulee.
Ulkoilut sujuvat hyvin, vaikka nuo laittoivatkin jalkaani hassut töppöset, kun palelin niin kovasti. Vieraat koirat ja ihmiset ovat vielä pelottava asia ja turvaudun silloin haukkumiseen, joten kerrostalo ei ehkä ole minulle ihanteellisin paikka.
Vaikka minulla onkin vielä paljon opittavaa, niin olen edistynyt jo huimasti tässä kuukauden aikana. Minussa on siis paljon potentiaalia.
Rohkea koirakaveri on minulle hyödyksi vaikka en tämän perheen koirienkaan kanssa vielä leiki, mutta seuraan niiden esimerkkiä ja olen oppinut mm. kerjäämään. Se on kuulemma perheen koirien mielestä tärkeä taito!
Vaikka olenkin hurjan söpö ja pieni, niin ennen kuin laitat hakemusta mieti, että oletko valmis tällaiseen ujoon koiraan ja kestätkö haukkumista? Oletko valmis opettelemaan kanssani asioita vielä monia kuukausia?
Jos kyllä, niin kuulen sinusta mielelläni, mutta älä pahastu, koska haukun sinut varmasti jos nähdään.
Tarhalla
Olen pikkuruinen Sarlote ja olen kotoisin Akmenen kylästä Liettuan ja Latvian rajalta. Omistajamme oli 80-vuotias mummeli, ja saimme juosta pihalla vapaana. Mummosta voi lukea lisää täältä https://www.petrescuefin.fi/mummo-ja-32-koiraa/ Niinhän siinä tietenkin kävi, että muutama koira olikin yhtäkkiä peräti 32 koiraa! Meitä luultavasti olisi enemmänkin, mutta tämmöisillä pihoilla osa pennuista kuolee hoidon puutteeseen ja osan omistajat itse tappavat. Valitettavasti näitä pihoja on maaseudulla paljon, sterilointien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.
Syksyn tienoilla 2023, omistajamme sai sydäninfarktin ja tilanteemme huononi entisestään, kun jäimme naapureiden armoille. Mummeli joutui sairaalaan ja hänen tyttärensä halusivat ottaa äitinsä luokseen Englantiin. Niipä alkoi operaatio meidän siirtämiseksi pois pihalta ja ulkorakennuksista. Aikaa ei ollut paljon, mutta yli kymmenen tarhaa yhdisti voimansa ja niinpä kaikki koirat saatiin sijoitettua eri puolille Liettuaa tarhoihin. Voisi sanoa, että sekä mummolle että meille avautui täysin uusi elämä.
Minut vietiin Sos Gyvunain tarhalle Vilnaan sisareni Kerin kanssa. Täällä tarhalla olen tykännyt olla joukon johtaja, mutta en ole hiukkaakaan aggressiivinen vaan tulen toimeen kaikkien koirien kanssa. Olen suloinen ja nöyrä ihmisille jotka jo tunnen, mutta piiloudun vierailta ihmisiltä. Tarhan työtekijät sanovat, että olen varsin herkkä tyttö. Pidän kovasti olla kannettavana. Täällä tarhalla kävi Pet Rescue Finlandin porukkaa meihin tutustumassa ja minulle kerrottiin, että pääsen Suomeen kotihoitoon 18.11.2023. Meille aroille koirille on hyvä päästä tarhalta pois ja kotihoitoon harjoittelemaan kotikoiran elämää.
Olen ihastuttavan herttainen pieni tyttö, tarvitsen vain kärsivällisyyttä, aikaa ja rakkautta niin minusta saa mitä suloisimman elämänkumppanin. Olisiko sylissäsi paikka pienelle prinsessalle? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.