17.2.2022

Hei sinne kauko Suomeen!
Minä olen Šarmas, koira parhaassa iässä, ja etsin omaa kotiani.

Et varmaankaan usko tätä, mutta olen hoitajieni mukaan ihan _täydellinen_ herrasmies. Eivät kuulemma meinaa millään uskoa, miten minun kaltaiseltani kultapojulta puuttuu oma koti ja rakastava perhe.

Luonteeltani olen ystävällinen, äärettömän ihmisrakas ja rauhallinen kaveri. Leppoisasta yleisolemuksestani ei kuitenkaan pidä hämääntyä liikaa, sillä kun menotassuni sille päälle sattuu ei vauhdista ja hurjan hauskoista leikeistä meinaa välillä tulla millään loppua. Huikean persoonallinen luonteeni on suonut minulle jo kuvaavan tarhalempinimen, Aristokatti. Ihan täysin en voi myöntää ymmärtäväni tätä leikkimielistä nimeä, sillä koirahan minä olen enkä mikään kissa! En kuitenkaan pistä moisesta pahakseni, sillä kuten sanontakin kuuluu; rakkaalla lapsella on monta nimeä –ja kukapa meistä nyt ei haluaisi olla rakastettu–.

Vaikka asustelenkin tarhalla, olen päässyt hoitajieni matkassa jo vaikka minkälaisiin seikkailuihin. Yhtenäkin päivänä me osallistuttiin ihan oikeisiin valokuvauksiin. Siellä oli ihan hitsin hauskaa, sillä pääsin tervehtimään paljon uusia ihmisiä, jotka jakoivat suorastaan kilpaa minulle huomiota ja nameja. Voiko olla mitään parempaa?

Ihka omaa perhettäni ja tulevaisuuden kotiani ajatellen hoitajani haluavat antaa muutaman vinkki vitosen minusta. Tarhakäytökseni ja täällä vietetyn aikani perusteella hoitajani uskovat, että voisin soveltua hyvin monenlaiseen perheeseen. Voisin kuulemma olla sopiva yksilö jopa ihan ensimmäiseksi koiraksi.

Melko mutkattomasta luonteestani huolimatta adoptioehdokkaille on myös muutamia rajoittavia ehtoja. Ensimmäinen tärkeä huomio on, etten tule oikein toimeen toisten uroskoirien kanssa. Tyttökoirat ovat kuitenkin kivoja, joten soveltuisin perheeseen, jossa saisin olla joko ainoana karvakorvana tai tyttökoiran kaverina. Toinen huomionarvoinen seikka liittyy puhtaasti fyysiseen puoleeni: Olen ihan kunnon kokoinen haukku, joten kaipaan päivittäin kunnon annoksen liikuntaa ja ulkoilua. Sisäoloissakin elintilaa olisi hyvä olla riittävästi, sillä ihan pienimpään 20 neliön kerrostaloyksiöön en tule kovin hyvin soveltumaan.