Tulin tarhalle vasta muutaman kuukauden ikäisenä. Koska en ole päässyt kiinni kotikoiran elämään, pelottaa minua monet asiat. Olen niitä koiria, jota takertuvat siihen vähäiseen, mitä on. Täysi ja meluisa koiratarha on tuttu turvapaikkani. En edes osaa kuvitella, millaista olisi saada nukahtaa pehmeään turvalliseen ja rauhalliseen paikkaan, oman ihmisen kainaloon.
Koska olen vielä hyvin nuori koira, hoitajani mukaan minuun käytetty aika ja koulutus, sekä rauhallinen ympäristö voisi tehdä ihmeitä ja minusta kuoriutuisi ajan mittaan mitä todennäköisimmin loistava seuralainen ja kumppani. Olen hyvin perso ruualle ja tässäkin mielessä helposti motivoitavissa – ja koulutettavissa.
Vaikka olen pieni, olen tottunut huolehtimaan itsestäni – parhaan kykyni mukaan. Vaikka saan tarhalla taatusti tarpeeksi ruokaa, on minulla taipumus säästää sitä pahan päivän varalle. Se päivä, kun ruokaa ei tarvitse enää hamstrata, kuin paraskin pieni orava, vaan voin popsia kaikki huoleti ja vieläpä nukahtaa täyden vatsani viereen, on suurin haaveeni käynyt toteen♥