Heipä hei taas.
Osa teistä saattaa ihmetellä, mitä minä täällä sivustolla näiden kotia etsivien puolella teen, kun vasta pari kuukautta sitten keikuin tuolla onnellisten varattujen listalla ja sitten sen jälkeen vielä onnekkaampien kodin saaneiden listalla. Ja vaikka koko tarinan itse tiedänkin, niin pakko sanoa, että kyllä tässä silti meinaa olla hieman pää pyörällä, että missä oikein mennään.
Saavuin siis Suomeen vajaa kuukausi sitten nykyiseen kotiini, jossa vielä tälläkin hetkellä asustelen. Elämäni kotikoirana on lähtenyt Suomessa muuten käyntiin todella hyvin, mutta yksi hieman haastava piirre minussa on kuitenkin ilmennyt; nimittäin resurssiaggressiivisuus. Haasteeni – jos sitä sellaiseksi nyt edes voi kutsua – ei ole kuitenkaan mitenkään älyttömän suuri, sillä tähän asti puolustusvaistoni on koskenut vain omaa ruokaani, ja sehän nyt on sinänsä ihan täysin luonnollista: Ei kai meistä nyt kukaan haluaisi, että nälkäisenä viedään ruokaa nenän edestä tai muutenkaan häiritään ruokailua.
Vaikka nykyinen perheeni tiedostaa, että puolustusvaistoni on täysin työstettävissä oleva asia ja piirre, jonka kanssa on myös täysin mahdollista elää onnellista koira-arkea, on puolustustaipumukseni valitettavasti liian stressaava lisä perheeseen ja perheen lähipiiriin, josta löytyy pieniä lapsia. Tämän vuoksi minun täytyy siis palata takaisin tänne kotia etsivien puolelle.
Ymmärrän, että resurssiagressiivisuus voi kuulostaa melko pelottavalta ja luotaansa karkottavaltakin voimasanalta, mutta toivoisin silti kovasti, ettei minua kokonaan leimattaisi tämän yhden haasteellisen piirteen perusteella. Luonteeltani olen kuitenkin kokonaisuudessaan kerrassaan valloittava sydänkäpynen, kuka vain vimmatusti kaipaa ystäväkseen sitä yhtä oikeaa omaa ihmistä, ketä saisin fanittaa kaikella rakkaudellani joka ikinen päivä loppuelämäni ajan. ♥
25.2.2022
Olen istunut täällä heinäkuusta eikä kukaan ole ollut minusta yhtään kiinnostunut. Täällä olis vielä tällainen yksi kiva koira, kuulevat suomalaiset yhtenään ja näkevät mitä suloisimpia koiria toinen toisensa jälkeen.
Selvisin jopa terrieritestistä, mutta kylässä ollut Pet Rescue Finlandin vapaaehtoinen työntekijä, terrieri Diesel, oli jo päivän päätteeksi väsynyt eikä hyökännyt päälleni. Sitä paitsi minä olen tyttökoira, leidi, enkä kyllä provosoidu poikakoirista. Ihan kaikki koirat eivät ole ystäviäni, mutta eihän tiettyyn ikään ehtineen leidin tarvitsekaan tykätä kaikista.
Olen mitä suloisin ja reippain koira. Ikäni on tietenkin vain arvio ja arvoitus. Kaikkein vaikeinta on arvioida keski-ikäisten koirien ikää. Voin olla nuori keski-ikäinen tai jo seniorikoira. Varmuuden vuoksi esittäydyn näillä sivuilla seniorikoirana. Varmaa on vain se, että en ole nuori koira. Meille yli 6-vuotiaille koirille tehdään aina tarhalle tullessa ja ennen Suomeen lähtöä tosi kattavat verikokeet ja siitä näkyy sitten sisäelinten toiminta ja yleisterveys.