Siirtynyt sateenkaarisillalle 01.2024. Hyvää matkaa!
25.7.23
Hei kaikki senioreiden ystävät, täällä olen minä Sezamas! Olen tällainen pieni papparainen ja etsin ikiomaa kotia tositarkoituksella hoitopaikassani Helsingissä. Olen ollut täällä nyt puolikkaan viikon ja varaäitini kanssa ajattelimme kertoa kuulumisiani.
Tullessani olin kovin hämilläni ja raskaan matkan uuvuttamana. Ensimmäiset päivät vain ravasin ympäri kotia. Varaäiti sanoo, että matkasin varmasti kilometritolkulla. Nyt olen jo alkanut rauhoittua, asettua ja uteliaana seurailen varaperheeni touhuja.
Hoitopaikkani on kerrostalossa, sovellun tänne kuulemma tosi hyvin. En hauku tai metelöi. Olen hieman harjoitellut yksinoloa ja ne ovat sujuneet hyvin, en ole touhunnut mitään pikkujekkuja ja tuttuun tapaan olen hiljaa odotellut väkeä palaavaksi. Olen täällä matkustanut hissillä, se sujuu hyvin. Portaissakin olen kulkenut, mutta liukkaiden lattioiden vuoksi suosin hissiä.
Lähden tosi mielelläni ulos. Arvostan rauhallisia lenkkejä. Sydänvikani vuoksi minun pitää välttää rasitusta, joten juoksukaveria et minusta saa, mutta tykkään tepsutella omaan tahtiini ja tuoksutella tuulta ja vähän muiden koirien jättämiä viestejä. Olen törmännyt ulkona moniin asioihin, esimerkiksi räyhääviin koiriin, erilaisiin ihmisiin ja kulkuneuvoihin. Nämä ei minua paljon kiinnosta ja ohitan kaikki kauniisti. Opettelen kovasti myös sisäsiisteyttä. Olen hoksannut nopeasti, että on kivempi käydä vessassa ulkona ja nyt suurin osa tarpeistani tuleekin ulos.
Hoitopaikassani on toinen koira ja pieniä lapsia. Tuo koira on ihan kiva ja tulemme hyvin toimeen. En ainakaan vielä leiki, mutta seurailen kaveria ulkona ja katselen vähän mallia, että mitä tehdään. Kodissani voisikin olla kiltti ja rauhallinen koirakaveri, mutta pärjäisin varmasti myös ainokaisenakin. Lapsetkin ovat pääsääntöisesti ihan ok mutta välillä säikähdän heidän äkkinäisiä liikkeitään. Asuisinkin varmasti mielelläni joko aikuiskodissa tai kodissa, jossa on jo isoja lapsia.
Olen tässä alkanut myös oppia, että lähestyvä käsi ei tarkoita mitään pahaa, vaan sellaisia rapsutuksia. En oikein alkuun tiennyt, miten suhtautua tuohon hellyyteen, mutta olen tässä jo käynyt vähän sylissä ja se oli mukavaa. En hae vielä itse silityksiä mutta, kun niitä saan nojaudun kättä vasten ja silmät kiinni nautiskelen. Varaäitini ajatteleekin, että ujouteni alla piilottelee hellyydenkipeä kainaloinen, joka tulee esiin, kun tulen tutuksi ja löydän rohkeuteni. Olen jo alkanut ottaa osaa hoitopaikkani touhuihin. Lempipuuhaani on toimia apukokkina ja keittiössä muutenkin on mahtavaa, sieltä tulee kaikki herkut. Toiseksi lempipuuhaani on muuten suihkussa käyminen! On ihanaa, kun pestään ja hierotaan pyyhkeellä kuivaksi.
Minulla tosiaan on sydänvika. Se näkyy elämässäni niin, että otan pillereitä aamulla ja illalla. Otan ne hienosti herkun kanssa. Lisäksi, kun rasitun, voi minua yskittää. Sen suuremmin se ei minua tällä hetkellä vaivaa, mutta etsin kotia joka sitoutuu hoitamaan vaivaani ja ymmärtää, että en enää nuoren miehen lailla voi tehdä asioita.
Kaiken kaikkiaan olen tällainen rauhallinen, kiltti, hirmuisen suloinen ja vähän höppänä pikkuruinen ukkeli. Kodilta toivon rauhaa, rakkautta, pehmeää sohvaa ja ihmistä, joka auttaa minua saamaan lisää itsevarmuutta. Toivoisin kovasti ikiomaa kotia eläkepäivikseni, joten jos sinulla olisi sellainen minulle tarjolla laitathan sellaisen adoptiohakemuksen.
Tarhalla
Olen kotitaustainen koira, jonka elämä muuttui kertaheitolla, kun omistajani kuoli. Omistajani lisäksi menetin myös kotini. Tilalle tuli betonipohjainen lattia ja haukuista kaikuvat seinät. Jotain hyvääkin. Saan koirasuojassa hyvää medikaalista hoitoa. Syön sydänlääkettä päivittäin loppuelämäni ajan, mutta pärjään hyvin lääkittynä.
Koska minulla on jo ikää ja viisautta, jakaisin loppuelämäni mielelläni rauhallisen aikuisen ihmisen, sielunystäväni kanssa. Olen varma, että jostain vielä löytyy sellainen. En haluaisi haaskata elämääni enää hetkeäkään täällä meluisalla koiratarhalla. Olenhan ollut täällä jo reilun vuoden päivät!
Nautin kovasti kävelyistä, johon meillä avuntarpeessa olevien on mahdollisuus vapaaehtoisten ihmisten ansiosta. On selvää, ettei paikka ole tarkoittu kodiksi, eikä pitkäaikainen oleilu tee hyvää, etenkään kaltaiselleni senioreille. Toivoisin jo kovasti pääseväni pois johonkin hyvään ja turvalliseen paikkaan.
Luonteeltani olen rauhallinen, ystävällinen ja erittäin suloinen. Viihdyn hyvin uusissa paikoissa, sillä olen melko utelias. Rakastan kuulemma kaikkia tapaamiani ihmisiä, joilta toivon saavani kaiken mahdollisen huomion. Tulen myös hyvin juttuun muiden koirien kanssa.
Minulle sopisi rauhallinen elämäntapa, verkkaiset kävelyt ja sohvalla köllöttely! Olisiko minusta sinun kämppikseksi? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.