Mistä minä tietäisin, että vanhempi omistajani antoi minut tarhalle, mutta vältin hiuksenhienosti elämän kaltereiden takana, kun tarhan ihana työntekijä otti minut kotihoitoon. Mistä minä tietäisin, että en etsi omaa kotia kotimaastani Liettuasta vaan Suomesta. Onnekas koira.
Tiedätkö, jos minusta laitettaisiin ilmoitus kotimaassani, niin tarha saisi 200 puhelua per päivä minusta. Nuori, komia, iso koira. Miksi ihmeessä minut sitten laitetaan Suomeen adoptioon jos kotimaassakin olisi koteja tarjolla?
Katsos, kotimaassani Liettuassa on menossa aikamoinen murros suhtautumisessa koiriin. Hyviä perheitä ja koiran tarpeita ymmärtäviä ihmisiä alkaa olla yhä enemmän. Valitettavasti suurin osa perheistä, jotka etsivät koiria tarhalta, ovat vielä sitä vanhanaikaista porukkaa, joiden mielestä koira, varsinkin isompi koira, kuuluu takapihalle ketjuun tai koiratarhaan ja koiran sterilointi tai kastrointi on koiralla huono asia ja varsinkin tyttökoiran terveydelle tekee hyvää saada ainakin yksi pentue.
95 % perheistä, jotka soittaisivat tarhalle ja olisivat kiinnostuneita minun adoptiosta, olisivat vanhanaikaisia perheitä. Siihen on monta syytä. Yksi on se, että tarhat eivät ota maksua koirista. Perheitä neuvotaan lahjoittamaan vapaaehtoinen summa, joka kattaa sirutuksen, rokotukset ja steriloinnin. Yleinen käsitys on kuitenkin se, että tarhat on täynnä ilmaisia koiria, joita on helppo ottaa ja helppo palauttaa, jos koiranpito ei kiinnostakaan. Toiseksi, näin vain on, kivoja koiria on paljon ja hyviä perheitä on tosi vähän.
Ei siinä vielä kaikki. Kun tarhat ovat tiukkoja koiran adoptioperheen valinnassa ja ilmoittavat, että eivät anna koiria ulkokoiriksi ja vaativat perheitä tulemaan ainakin kahteen kertaan tutustumaan koiraan ennen päätöksen tekoa, niin useat perheet SUUTTUVAT ihan julmetusti. Mitä ihmettä, teillä on tarhalla paikat täynnä koiria ja ette halua antaa niitä pois! Mehän haluamme tehdä hyvän työn ja ottaa teiltä koiran ja kehtaattekin laittaa meille kaikenlaisia typeriä sääntöjä. Totta kai meillä koira asuisi paremmin kuin teidän ahtaissa häkeissä. Antakaa meille se koira nyt ihan heti.
Tarhan työntekijät ovat liian kiireisiä, jotta he voisivat viettää kaikki päivät puhelimessa riitelevien ihmisten kanssa. Siksi he antavat mielellään kaltaiseni ihanan, nuoren, kauniin koiran adoptoitavaksi Suomeen. He luottavat siihen, että Pet Rescue Finlandin vapaaehtoiset tekevät hyvää työtä perheen valitsemiseksi ja he tietävät, että koiran elämä Suomessa on varsinainen paratiisi Liettuaan verrattuna. Riski, että minä joutuisin ketjun päähän Suomessa on suoraan sanottuna tosi, tosi vähäinen.