18.1.2023

Hei, minä olen Silas, rakkaudennälkäinen ja energinen koiraherra vailla ikiomaa kotiani♥

Menneisyyteni on hyvin surullista kuultavaa. Päädyin tänne Mazas Draugasin tarhalle omistajilta, jotka olivat pitäneet minua lyhyen kettingin päässä pihan perällä kaikki nämä ikävuoteni. Eläisin varmaankin sen samaisen pihan takalaidalla vieläkin, ellei vieressä asunut naapurimme olisi tehnyt eläinsuojelijoille ilmoitusta aliarvoisista elinolosuhteistani – Elänkin ikuisessa kiitoksen velassa, että hän auttoi minua pääsemään pois pahoilta omistajiltani.

Kuulumisia kotihoidosta 8.1.2023

Olen ollut Suomessa pian 4 viikkoa ja tuo hoitotätikin alkaa olla jo hyvin perillä siitä, millainen pakkaus oikein olenkaan. Muutto vieraaseen maahan ja kotikoiraksi on ollut minulle valtava mullistus ja onneksi olen saanut olla hyvässä hoidossa, jossa olen turvallisesti päässyt laskemaan stressitasojani. Sen lisäksi, että olen edelleen ihan tajuttoman komea poika niin olen myös erittäin fiksu ja oppivainen kunhan kanssani ollaan valmiita tekemään töitä.

Entisenä ketjukoirana ja tällaisella suomalaisella tuiskeella on ihanaa elää kotikoiran elämää. Olen ottanut takaisin kaikkea sitä läheisyyttä, mitä elämässäni en aiemmin ole saanut. Olenkin kompakti kainalokaveri ja osoittanut jo, että vieraatkin osaan ottaa hellyydellä vastaan. Alan huomata, että ihmiset taitavat olla ihan mukavia tyyppejä täällä. Jopa niin ihania, että kun he lähtevät ja jään hetkeksikin yksin kotiin niin alan äänekkäästi itkemään heidän peräänsä. Kotihoitajani on minua lohduttanut, että tämäkin helpottaa ajan kanssa, sitoutuneella työstämisellä ja ymmärryksellä. Ja hän on muuten aika usein oikeassa.

Kotihoitopaikassani kuuntelen tarkkaavaisesti kerrostalon ääniä ja välillä niistä epäilyttävimmille pitää vähän haukkua takaisinkin, mutta pari haukahdusta kerrallaan on riittänyt. Kun kävin vieraisilla omakotitalossa, rauhallisemmalla alueella niin siellä oli kyllä vähemmän ääniä, joille haukkua. Rauhallisesta ympäristöstä minä nautin.

Hoitotädilläni on suuri sydän ja kärsivällisyydellä hän on työstänyt minun kanssani lenkkeilyä. Minua kun vielä epäilyttää moni vastaantuleva asia, kuten vaikkapa ohi ajavat autot. Tosi epäilyttäviä, sanon minä, parasta kun pistää ne kunnon rähinällä ojennukseen. Minä olen tässä, kaikki hyvin ja on turvallista, viestii hoitotäti silloin minulle kerta toisensa perään ja olen minä jo alkanut tätä sisäistämään. Monet ohitustilanteet meillä sujuu jo todella hienosti yhteistyöllä ja olen jo osoittanut, että osaan toimia näissä tilanteissa myös vaikka hihnan päässä olisi vieraampikin ihminen. Osaan myös rauhoitella itse itseäni sijaistoiminnoilla, kuten merkkaamalla ja tokenen vaikeistakin tilanteista nopeasti omaksi iloiseksi itsekseni. Mutta kaipaisin kyllä kovasti ympäristöön, jossa voitaisi lenkkeillä säännöllisesti myös rauhallisemmilla alueilla, ilman niitä autoja ja muuta vilskettä. Siten pääsisin paremmin palautumaan haastavistakin tilanteista.

Olisiko sinulla aikaa, ymmärrystä ja sitoutuneisuutta minun kaltaiseni koiran adoptoimiseen? En ole valmis pakkaus (kukapa meistä olisi?), mutta lupaan olla juuri täydellinen sinulle, joka otat minut vastaan sellaisena kuin olen ja olet valmis tekemään kanssani töitä.

Kuulumisia kotihoidosta 14.12.2022

Arvatkaas mitä, kävin hiljattain ihan lähellä ikiomaan kotiin pääsyä! Niin vain kävi, että perustarkastuksessani löytyi yllättäen läppävika sydämestäni ja adoptioni peruuntui. Ei minulla mitään oireita ole ollut ja pärjään vallan mainiosti lääkityksellä. Siispä 14.12 matkustin kotihoitopaikkaani Suomeen, jossa minä nyt odottelen, että omat ihmiseni minut huomaavat. Olenhan heitä jo askelen lähempänä.

Tämä kotikoiruus on minulle ihan uutta ja välillä jännittävää, mutta osaan jo hienosti rauhoittua omaan paikkaani. Ja voi pojat, jos ihmisen viekussa on paikka vapaana niin sinne minä hakeudun oitis! Rapsuttelut ja kaikenlainen yhdessä oleminen ovat ihan minun lempi puuhaani. Täällä oli jo valmiiksi yksi tyttökoira ja se on ihan ok. Mutta kyllä ne ihmiset on se minun ykkösjuttu. Hyvänä kakkosena sitten tuleekin ruoka ja kaikenlaiset herkut.

Tarpeeni minä teen ulos, pieniä sisälle päässeitä merkkailuja lukuun ottamatta. Ulkona minä vähän jännitän välillä niin, että vastaantulijoille on pitänyt vähän haukkuakin. Muuten ulkoilu on aivan huippua hommaa ja kuljen reippaasti etiäpäin. Ihan vilkkainta kaupungin sykettä minä en välitäkään kokea vaan kaipaan ympäristööni rauhallisuutta. 

Tuossa kun kotihoitajani kanssa köllittiin sängyllä niin hän minulle kertoi, että olen kerta kaikkiaan hämmästyttänyt heidät reippaudellani. Joten kyllä minä varmasti vielä joku päivä teen ikioman perheeni ihan hirmu onnelliseksi.

Päivitys tarhalta 14.8.2022

Läpäisin lapsitestin kirkkaasti, mikä osoittaa sen miten paljon uskallan jo luottaa kaikkiin ihmisiin. Pari viikkoa aiemmin myös PRF:n vapaaehtoiset Suomesta olivat taas käymässä tarhalla auttelemassa ja mm. ulkoiluttamassa meitä hauveleita. Tervehdin heitä erittäin riemukkaasti, ja heti ensimmäisenä heittäydyin selälleni saadakseni masurapsutuksia. Onnekseni heitä oli niin monta, että sain rapsutuksien lisäksi haleja ja ulkoilutusta. He olivat kaikki sitä mieltä, etten enää kuulu tänne tarhalle, vaan ansaitsen päästä ikiomaan kotiin saamaan ja antamaan rakkautta ♥

Kuulumisia tarhalta 13.7.2022

Hoitajani täällä tarhalla kehuvat minun olevan todella mukava hauveli. En ole enää missään tilanteessa osoittanut aggressiota. Olen ystävällinen muiden ystävällisten koirien ja kaikkien ihmisten kanssa.

8.5.2022

Tarhalle saavuttuani pääsin melko nopeasti kotihoitoon yhden vapaaehtoisemme luokse. Elämäni siellä ei kuitenkaan sujunut ihan ongelmitta, sillä vuosien kettinkivankeus oli jättänyt minuun melko syviä arpia: Karkailin tuolloin hoitajaltani vähän väliä, milloin hihnasta ja milloin aidan yli hyppimällä. Minun oli tuolloin myös todella vaikea luottaa ihmisiin, mikä ilmeni puolustautumisena ja aggressiivisuutena, kun joku yritti ottaa minua kiinni.

Kivisestä alusta huolimatta aika kuitenkin teki taas taikojansa, ja luottamukseni ihmisiä kohtaan alkoi vähitellen palautua. Ymmärsin, ettei kukaan tarhalla halunnut minulle mitään pahaa vaan päinvastoin, pelkästään hyvää. Hoitajieni mukaan olemukseni alkoi vapautumaan ja rentoutumaan ihan silmissä: Minusta, surullisesta, epävarmasta ja vihaisestakin koirasta kuoriutui hiljalleen ystävällinen, kiltti ja utelias herrasmies, joka ei nykyään saa enää millään tarpeekseen ihmisten antamista suukoista ja haleista.

Hoitajieni mukaan olenkin erinomaisen edistymiseni ansiosta valmis lähtemään uuteen kotiini. Mutta millaista kotia minulle oikeastaan sitten etsitään?
Ensisijaisesti minulle etsitään koirataitoista kotia, jossa olisi aiempaa kokemusta koirista. Tulen tarhalla todella hienosti toimeen muiden koirien kanssa, joten ystävällinen toinen hauveli kotona voisi toimia esimerkin näyttäjänä, ja voisi helpottaa sopeutumistani ja kotiutumisprosessiani Suomessa.

Jos uskot, että voisit tarjota minulle rakastavan kodin, niin laitathan hakemusta tulemaan. Haluaisin kovasti päästä vielä elämäni aikana kokemaan, miltä tuntuu olla rakastettu perheenjäsen. ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.